Poolewen aamu oli matkan sateisin tähän asti. Suosiolla sadevehkeet päälle ja suunnaksi etelä! Puolisen tuntia kerettiin väistellä pisaroita, kunnes vanha kunnon "laita kaikki sadekamppeet päälle" temppu tehosi :) Sade lakkasi kuin seinään hieman ennen paikallista motoristi-Mekkaa - Bealach Na Ba'ata. 

Kukkuloilta kapeata serpentiiniä alas merentasolle ja Lochien välistä mutkaiselle päätielle. Tuntuu välillä siltä, ettei Skotlannista suoria suorastaan löydy! Se tietysti passaa motoristeille hyvin :)

Loch Dichin rannoilta löytyi vahingossa hienonnäköinen linna, johon tietysti käytiin tutustumassa lähemmin. Tai no ainakin käytiin linnan vieressä kahvilla ja sämpylällä. Näkyhän se tältä puolen siltaa ihan hyvin! Kyseessä olikin Eilean Donanin linna 1200-luvulta. Se oli Mackenzien suvun tukikohta aina siihen asti kunnes Englannin laivasto tuhosi sen jakobiittikapinan yhteydessä 1719. Nykyinen rakennus on peräisin 1900-luvun alusta, jolloin John Macrae-Gilstrap kunnosti rauniot.[

Seuraavana ohjelmassa oli ehkä Skotlannin ylängön hehkeimmistä helmeistä - Glen Coe! Kahden mannerlaatan törmäyskohdassa sijaitseva, tulivuoriperäinen, laakso. Kuvat alla pystyvät välittämään vain murto-osan alueen karusta kauneudesta. Tämä on yksi pätkistä jonka jokaisen motoristin täytyy ajaa elämän aikana.

Loppupäivästä mutkiteltiin, ei kenellekään tuttuun, mutta häikäisevän kauniiseen, Cairndowiin. Paikka oli erittäin suosittu 1800 luvulla boheemin kesken. Taiteilijat tulivat hakemaan alueelle inspiraatiota ja lepuuttamaan hermoja kaupunkielämän jälkeen. Niin teimme myös me!