Päivä 46 | Vinh - Quang Tri | Vietnam | 339km
Vaikka Cuo Lo onkin olmi, niin tie sieltä Vinhiin on hauska. Tie menee rannassa eikä muuta liikennettä juuri ole. Saamme hurruutella sen minkä itse kunkin korvien väli sallii! Ja aika paljon se tuntuu sallivan tässä ryhmässä! Mazdamme ei pysy kenenkään korvienvälin tahdissa vaan jää jo alkukiihdytyksessä!
Vinhistä HW1'lle ja matka jatkuu kohti etelän lämpöä... tosin lämpömittarit ovat pysyneet +25 ja +30 välillä Kiinan Yuan Yangista saakka eivätkä ne siitä enää tämän matkan aikana laske. Päinvastoin! Päivän toisella tauolla sattuu kohdalle sellainen ihme kuin vapaasti käytettävä painepesuri. Ja arvaahan sen mitä siitä seuraa. Kuusi pyörää menee pesuun. Severin ja minun ovat vielä kohtuupuhtaita ja keskitymme taukoilemaan. Sinikka kyselee josko Joku pesisi hänen pyöränsä, mutta Joku ehti juuri ajaa ohi ja Sinikka tarttuu painepesuriin! :]
Päivän kulttuurikohteemme ovat Vin Mocin tunnelit joissa 60 perhettä asui Vietnamin sodan aikana vuodesta 1966 aina vuoteen 1972 saakka. Ja siä aika tunnelin 'synnytyssairalassa' syntyi 17 lasta. Amerikkalaiset eivät sodan aikana koskaan löytäneet tunneleita ja kukaan niissä asunut ei menehtynyt sodan aikana! Eikä kukaan ryhmästämme menehdy tunneleissa tänään... saattaa johtua siitäkin, että tunneleissa kulkeminen ei saa mitään räjähtävää suosiota vaikka jokainen niissä käykin! Tunneleilta ei mistään tuttuun Quang Trihin. Matkalla kuitenkin pieni stoppi vanhalla Etelä- ja Pohjois-Vietnamin rajalla! 
Päivän illallinen on vähintäänkin mielenkiintoinen. Jos minulta kysytään niin se on ehdottomasti huonoin ateria mitä olen koskaan saanut Vietnamissa. Mr Ling oli keksinyt jostakin, että on hieno juttu tarjota meille 'suomiruokaa'. Alkupaloiksi saimme valkoista paahtoleipää marmeladilla, alkuruuaksi porkkanakeittoa ja pääruoaksi hyvin kotoisen näköistä lihasoppaa! Kysyinkin Lingiltä, että haluaako hän rehellistä vai kohteliasta palautetta. Mr Ling valitsi kohteliaan version! :]