Päivä 25 & 26 | Govi Ugtaal - Zamun Uud | 543km
Aamulla olen hiljaista poikaa. kurkku on niin kipeä, että en pysty puhumaan, enkä juuri nielemäänkään. Kaksi löysää kanamunaa ja jugurtin saan kuitenkin pakotettua alas. Severi on meidän aamiaiskokki... ja oli päivällischeff myös vaikka minulla ei ole siitä mitään mielikuvaa. Täydestä kuusta kuitenkin on. Yölllä oli täysi kuu!
Herätessäni pidän mahdottomana ajaa 100km yön kaltaista heikkauraa. Sanonkin ryhmälle, että jos tänään selviän hengissä asvaltin reunaan 100km päähän olen ylpeä ja yllättynyt itsestäni. Se ihme sitten tapahtuukin, mutta johtuu paljon siitä, että maasto on helpompaa. Huomatavasti helpompaa. Mielenkiintoiseksi päivän ensimmäinen sata tulee tosin myös siinä, että se on koko pätkä kompassiajoa. Pidän suunnaan E (east) ja NE (northest) välissä koko ajan ja aika lailla tasan 100km jälkeen asvaltoitu A102 on allamme. Hiekkaosuuden jälkipuoliskolla onnistun kadotamaan itseni ryhmältä. Tai ryhmä katoaa peileistä joista en näe mitään (heiluvat holtittomasti) kekittyessäni pysymään pystyssä asvaltti silmissäni. Molemmat osapuolet huolestetuvat. Minä siitä, että kaada pyöräni näkymättömiin, enkä saa sitä omin voimin pystyyn. Loppuryhmä siitä, että kaadan pyöräni näkymättömiin enkä saa sitä omin voimin pystyn. Sitä ei onneksi tapahdu.
Päästyämme kaikki A102'lle hurautamme 440km etelään ja Zamud Uud rajakaupunkiin! Lopuuryhmä löytyy samasta kaupungista ja porukka jälleen koossa. Zamud Uud on jotakin samaa kuin Viipuri villeinä vuosinaan? Kaupunki johon on vaikea keksiä mitään syytä matkustaa jos ei satu olemaan läpikulkulkumatkalla!
Päivä 26 on lepopäivä. Minulla aivan kirjaimellisesti. Nukun koko päivän kevyttä aamiaista ja päivällistä lukuunottamatta. Myös ryhmä ottaa elämän rennosti SoMessa ja kylän raitilla... ilmeisesti enemmän SoMessa. Illalla on Kimmon noin 50vee synttärit. Täytekakkua ja koskenkorvaa. Minni loihti jostakin kakun! Onneksi Olkoon Kimmo... tai Otan Osaa. Saa valita! Ja joka tapauksessa huomenna Kiinaan vuotta kokeneempana!