Tänään suuntasimme kohti auringon nousua, go east.. Heti aamutuimaan tehokas siirtymä Välimeren valtatietä aina Torroxiin saakka. Nyt oli aikaa harjoitella ryhmäajon hienompia kuviota reipastempoisessa aamuliikenteessä samalla Malagan ruuhkat välttäen.

Kyllä motoristivetoketju on hieno näkymä, etenkin tehokas ja turvallinen. Juuri kun totuttiin paahtamaan urku auki, tuli jo aika loikata rampista ulos ja aloittaa päivän pikkutie pyöritys. Vaaleudestaan ja siisteydestään tunnetun Fringalinan kylän bongaaminen toimi hienosti alkuveryttelynä, jonka jälkeen palasimme Välimeren moottoritien merimaisemiin. Hetken kuluttua käännyimme jo kohti pohjoista ja Alhama de Granadaa, mutta ei tietenkään hienoa, upeasti vuoren seiniä nuolemaa kaksikaistaista pikatietä, vaan kuten mutkamatkalle sopiikin, pikkuteitä pitkin. Ja pian tiet alkoivat kaventua ja ilmanala ohentua. Tätä olikin odotettuja ja tilattu, nyt vaan hanaa..

Tässä välissä kuitenkin nautittiin lounas, tupakkamiehet ulkoilmassa ja terveellisemmät elämäntavat (tupakan suhteen) hienosti sisätiloissa :) Olipa siinä ruokailun yhteydessä hieno ihailla lähes sotilaalliseen järjestykseen pysäköityjä sotaratsujamme, Tiikeireitä ja Gessuja. Asiallinen pysäköinti kuului tämän matkan huippusuorituksiin. Järjestys tuo turvallisuutta.

Granadan lumihuippuiset vuoret jäävät selkämme taakse kääntyessämme kohti länttä. Matka jatkuu hyvässä säässä ja loistavissa fiiliksissä kohti Alhamaa, loivaa mutkatietä sen puolelta toiselle kurvaillen. Tankkaus (päivän ainoan U-käännöksen saattelemana) Jayenan pikkukylässä, jossa saimme tähän saakka parasta mahdollista palvelua noin ekaluokkalaisen ikäisen pikkutytön hoitaessa "huoltamon" myyntiä äidin tankatessa pyöriä.

Kuului iloinen "welcome" kun asuimme sisään noin 10 m2 "myymälään", kuului myös  "one euro please"  kun ostimme juomaa ja rahasta saimme oikein takaisin hehkein "thank you" ja "bye bye" toivotuksin. Kyllä äiti saa olla ylpeä reippaasta tyttärestään.

Matkamme jatkui padolle ja sieltä edelleen Alhamaan, josta taas Vinuelaan jne jne. Ja tälle välille mahtui muutama mutka ja mäkikin, ellei sitten useampikin...

Eksytä kaverisi -leikin saattelemana päädyimme Colmenariin, josta alkoi viimeisin etappi kohti Malagaa. Tämä oli juurikin se Malagan vuoriston upein ajokokemus, jossa pudottelimme kohti merenpintaa mutkia kiemurrellen. Hauska yksityiskohta oli ajaa korkkiruuvia alaspäin niin, että tie kiersi kaksi kertaa myötäpäivään saman kallion läpi, eli tuplatunnelit ja tuplamutkat.

Viimeisellä taukopaikalla todettiin,  että tänäänkään ole kamerassa filmi palanut samaan tahtiin kun polttoaine pyörissämme, joten minimivaatimuksena olikin kunnon ryhmäkuva ja lupaus siitä, että huomenna otetaan myös ajokuvia. Näin päätettiin tehdä ja samalla laskeuduttiin viimeiset kiemurat Malagan vilskeeseen, ajo hotellille, kypäräjuomille, Sushi-illalliselle ja unten maille.