Kolmas ja viimeinen ajopäivä aukeaa harmaana kuten illallisella jo säätietoja tulkitsimme.
Yhdeksältä sataa, lupasi ennuste jonka perusteella päätimme siirtää lähtöä kolmella tunnilla, mutta eipäs jaksanut sataakaan. Pettymys epätarkkoihin sääennusteisiin ei ollut kovin kosketeltava, kun klo 11.00 päräytimme pyörät käyntiin ja taas mentiin, vaikkakin päivän suunniteltu reitti Antequeiraan olikin jo myyty aikataulusyistä.      

Matkan vapaat pääilmansuunnat oltiin jo kokeiltu, eikä kukaan ehdota etelää eli merimatkaa, joten suuntaamme pohjoiseen ja tarkemmin ottaen Luoteeseen. 

Jälleen ripeä siirtyminen pikatietä pitkin ja sopivasta rampista ulos josta pääsee - varmaankin jo arvaat millaisille teille? Nyt on uutta latua ja kyliä samalla kun kivutaan vuorille Välimeren jäädessä kytkinkahvan puolelle. Ajamme nyt kohti Rondan kaupunkia, joka ensimmäisenä ajopäivänä  sivuutettiin sovitusti. Vuorilla ilma sen kun vaan kirkastui ja aloituspäivänä ajettu tie tarjosikin mielikuvan sopivan valokuvauksellisista mutkista, joten nyt päästään lunastamaan myös eilisiä valokuvauslupauksia.

Kuvaaminen tapahtuu näin: Matkanjohtaja ajaa karkuun muuta ryhmää ja piiloutuu sopivaan mutkaan odottamaan kuljettajia, jotka lähtevät 30 sekunnin välein liikkeelle. Kun ryhmä on kuvattu, odotetaan matkanjohtajaa joka piiloutuu taas seuraavaan mutkaan. Luonnollisesti matkaajan rooliin kuuluu kurvata tyylikkään sporttisesti ohi kuvauspaikan.

Pian oltiinkin jo Rondassa jossa söimme lounaat tyylikkäästi Plaza de Socorrolla arvaillen lähestyvien sadepilvien suuntaa. Ruokailun jälkeen tarkastimme uuden sillan, Puente Nuovon, joka nyt ei aivan upouudeksi osoittautunutkaan. Tuskin tänä päivänä kukaan näkisi moista vaivaa yhden sillan rakentamisen takia, näky on varsin puhutteleva. Silta on kuulemma menossa käyttökieltoon tai saamassa ainakin käyttörajoituksia espanjalaisen insinööritaidon puutteiden takia, sillä 1700 luvun insinöörit eivät olleet osanneet laskea liikennemäärien kasvua oikein ja nyt silta alkaa väsymään.

Hetken aikaa zillalla zillailtuamme suuntasimme härkätaisteluareenalle, jonka ulkopuoliseen tarkasteluun tyydyimme sadepilvien pikkuhiljaa pudotellessa ensimmäisiä pisaroitaan. Ainoa aukko pilveentyvällä taivaalla oli juuri Teban suunnassa, joten hylkäsimme suunnitelman Juzcarin Smurffikylään tutustumisesta. Läksimme kohti Markin hangaareja, eli kipin kapin ja kuivin jaloin pyörävuokraamolle. Fuge -Boysit oli valinneet heti aamusta turvaavamman linjan sateiden suhteen valiten itse tiensä ja täten olivat luovuttaneet pyöränsä jo pari tuntia ennen meitä.

Tebaan jäi kuitenkin sen verran aikaa, että kävimme katsastamassa Teban linnan ja paluumatkalla leikimme hieman perinteistä "kadota kaverisi leikkiä", - mutta erittäin pienessä mittakaavassa.

Ripeä pyörien luovutus "no damages -lausunnoin" ja Markin "really" -vastakysymyksin.
Sitten kun Bemarit ja Trumpat oli hylätty, ajettiinkin komeasti Mersulla Torremolinokseen ja hotellin parkkipaikalta reilusti suoraan Irkkubaariin kypäräkaljoille (kuten tähänkin saakka oli tehty).

Välimeren tuulen puhaltaessa ja laineiden lyödessä hiekkarantaan, nautimme viimeisen ateriamme ennen seuraavaa PeterPanBike -matkaa.

Matkanjohtajana kiitän hienoa joukkoani, olo on kuin olisin itsekin ollut lomamatkalla mukavien kavereiden seurassa. Kiitos hyvästä yhteishengestä ja yhteen hiileen puhaltamisesta, yhteispelillä se sujuu. Lämpimästi tervetuloa seuraavalle PeterPanBike -matkalle.

Terveisin Jyrki Lehtinen,
satunnainen matkanjohtaja ja jokapaikan höylä.