Tässä on jäänyt muutama päivä väliin ja jäi blogin päivitys nyt hyvin ansaitulle vapaapäivälle tänne Tajikistanin pääkaupunkiin Dushambeen. Ošista lähdimme jatkamaan matkaa kohti Tajikistania. Alkumatka kuljettiin vielä Kirgiisian puolella taajamasta toiseen moninaisia teitä rajalle Kyzyl-Beliin. Raja oli onneksemme hyvin hiljainen ja vastaanotto oli jälleen positiivinen. Meidän piti vielä maksaa toiset kymmenen dollaria Kirgiisian rajalla. En sitten tiedä kun meillä ei ollut kuittia tulorajalta niin varmaan sen takia maksettiin uudestaan, mutta eihän tuo suuri summa ollut. Tajikistanin raja toimi hyvin, mutta tottakai 16 pyörän kanssa menee se reilu kaksi tuntia viranomaisilla papereita täyttäessä. Rajalta oli vielä reilu sata kilometriä suunniteltuun päätepisteeseen Kujandiin, jonne ehdimme juuri ennen auringon laskua. Paikallinen nuoriso neuvoi minulle hotellin joka oli kuin hyvin kaukainen tuulahdus neuvostoajoista. Iso nuhjuinen hotelli, jossa kaikki repsotti ja kultahampaiset mummot pyörittivät paikkaa. Koska oli jo pimeää ja tärkeintä oli päästä nukkumaan, niin päätettiin ottaa se mitä oli tarjolla.

Seuraavana aamuna kävin automaatista nostamassa paikallista valuuttaa, kuittasin hotellin laskun ja edellisen illallisen jotta saan passini kanista. Kello yhdeksän tien päälle kohti maan pääkaupunkia, jonne matkaa oli hiukan yli 300 kilometriä. Päivän reitti sisälsi niin tasaista aavikkomaisemaa ja reilun kahden ja puolen kilometrin kourkuisen solan ylityksen, sekä vuoristoteitä. Hurjimmat tunnelit, mitä olen koskaan kokenut tulivat vastaan Tajikistanin vuoristossa. Pahin oli yksi yli viiden kilometrin tunneli jossa oli heikko valaistus ja välillä ei valaistusta ollenkaan ja täynnä mustaa hiilipölyä sekä pakokaasuja. Vastaan tuli rekkoja joista osa melko kovaa vauhtia. Ne joilla oli tummat visiirit joutuivat ajamaan tunnelin läpi ilman visiiriä tullen toisesta päästä ulos nokipoikina. Dusanbeen saavuttiin hyvissä ajoin sateen saattelemana puolen viiden aikaan. Suihku, pieni lepo ja Ukrainalaiseen ravintolaan illalliselle.

Tänään vietetään erittäin hyvin ansaittua vapaapäivää ja tehdään Danin kanssa erinäisiä hommia leppoisassa kahvilassa jazzmusiikin säestämänä. Olemme nyt matkan puolessa välissä niin päivien kuin arvioitujen kilometrien suhteen. Isolta osalta porukkaa on paino pudonnut, minulta kuusi kiloa viimeisen kuukauden aikana, mikä kertoo osaltaan matkan rasittavuudesta. Fiilis on kuitenkin hyvä ja mopot rullaa. Loppumatka on oletettavasti keveämpää, mutta eihän sitä koskaan tiedä ;)