Alkusanat

"Tiedätkös, kun olin pieni poika, jokainen aamu oli seikkailu ja uusi alku... Samalla kun kasvoin isoksi, tunsin että joku pieni osa minusta kuolee pois joka ikinen päivä; Haudankaivajina toimivat "mitä jos" ja "jospa", velat ja laskut, huolet ja murheet. Ja samalla alas, maan alle, meitä painaa kaikki turha omaisuus jonka olemme keränneet ympärillemme, koska mielestämme tavara määrittelee ketä me olemme?!

Kun matkustamme, olemme taas lapsia. Ja kun matkustamme moottoripyörällä, maailma muuttuu erittäin simppeliksi - heräät, heität vähäiset tavarat laukkuihin, kaasua ja kohti auringonnousua! Huolet ja murheet jäävät jonnekin kauas, kauas taakse...

Moottoripyörämatkalla jokainen päivä on edelleen seikkailu ja uuden alku.

Moottoripyöräillessä olen edelleen se pieni poika..."

TED SIMON (suom. Dani)

PeterPanBike sai käytännössä alkunsa vuonna 1998 kun Peter Ruotsalo ja 11 muuta rohkeaa seikkailijaa lähtivät elämänsä matkalle Royal Enfieldeilla Agrasta kohti Helsinkiä. Silloisen reitin varrelle sattuivat Intian ja Suomen lisäksi ainakin Pakistan, Iran, Turkki, Bulgaria, Romania ja tietysti Baltian maat. 10000 kilometriä ja kymmenkertainen määrä kokemuksia!

Haave samankaltaisesta matkasta on kytenyt PPB:n matkanjohtajien keskuudessa jo monia vuosia, mutta nyt jos koskaan olisi sopiva aika toteuttaa kovat puheet. Vuonna 2018 PeterPanBike täyttää 20 vuotta ja mikä olisi parempi tapa kunnioittaa perintöä, kun pistämällä alkuperäistä paremmaksi!? :)

Ylpeydellä esitän teille Vuoden Suuren Seikkailun 2018 ja PPB:n juhlamatkan EnfieldIndia!

Mikä erottaa haaveen ja tavoitteen? No tietysti pätevä suunnitelma! :)

Niinpä lyötiin viisaat päämme yhteen ja istuttiin monen monta iltaa karttojen ja opaskirjojen parissa, väittelemässä parhaasta mahdollisesta reitistä Intiasta Suomeen!

Ensin luotiin karkeaa luonnos ja sitten, pikku hiljaa, timantti alkoi näkyä pölyn alta. Lähtöpaikaksi valittiin Bengalinlahden rannoilla sijaitseva Chennai (ent. Madras). Osittain siksi, että siellä on Royal Enfieldin moottoripyörätehdas ja Chennaissa on valmistettu Enfieldeja jo vuodesta 1955! Joten symbolisesti meidän matka alkaa tehtaan pihasta... Ennen sitä käydään tietysti tehdaskierroksella katsomassa tarkkaan miten pyörät kasataan ja puretaan - se tieto voi olla kullan arvoinen myöhemmässä vaiheessa ;)

Alkulämmittelynä olisi noin 9 päivän ajo Intian halki itärannikkoa seuraillen. Viime vuosina tiet Intiassa ovat parantuneet huomattavasti ja paikoittain ovat Suomenkin teitä paremmassa kunnossa... Liikenne kulttuuri taas Intiassa on pysynyt samana pyörän keksimisestä saakka. :) Paikalliset panostavat täysillä kaaosteoriaan liikennesääntöjen sijaan, ihme kyllä, homma toimii! Intiassa tosiaankin koet koko tunteidesi kirjon... 

Vähän ennen Nepalia, Varanasin kaupungissa, pidetään ensimmäinen huoltopäivä - Royal Enfieldin korjaamossa kiristetään kaikki ruuvit ja mutterit, tarkistetaan öljyt jne.

Pyöräksi tälle matkalle valittiin, maailmalla vähemmän tunnettu, Royal Enfieldin uusi lippulaiva - Royal Enfield Himalayan. Se on kevyt ja toimiva all-road pyörä, jolla Enfield yrittää vallata all-road markkinat.

Pyörän kone on uusi LS400: nestejäähdytteinen, yksisylinterinen nelitahtikone, josta irtoaa huikeat 25 hevosvoimaa. Mukava matkanopeus sillä on noin 80-110 km/h.

Himalayanin polttoainetankki vetää 15 litraa. Lisäksi pyörässä on edessä kiinnikkeet jerrykannulle, joten kuljettaja voi varautua myös pidempiin tankkausväleihin tai ottaa runsaammin vettä mukaansa.

Takana on telineet koville tai pehmeille sivulaukuille. Pyörässä on pieni tuulilasi ja tilaa myös matkustajalle.

Enemmän pyörästä voi lukaista tästä!

Tässä vaiheessa minulla on myös ilo kertoa, että matkalle mukaan lupautui intohimoinen moottoripyöräilyn harrastaja ja maailmanluokan mekaanikko, joten korjaushommat matkanvarrella hoituvat kyllä... Hänen nimeä en voi julkisesti paljastaa, sillä kaikki lähtöluvat kotoa eivät ole vielä leimattuna! Matkalupahakemus tulostettavassa muodossa löytyy täältä! ;) (suosittelen pari viinilasillista, ennen hakemuksen esittelyä)

Intiasta siirrymme sulavasti Nepalin puolelle ja pidämme Kathmandussa vapaapäivän. Sen jälkeen tuleekin tämän matkan byrokraattisesti monimutkaisin vaihe - Kiinan rajan ylitys moottoripyörillä! Kiinassa meillä on tietysti paikallinen kontakti, joka auttaa käytännön hommissa. Joka tapauksessa kaikki tiedot pitää lähettää Kiinaan noin 6 kuukautta ennen rajan ylitystä (kaikki kuskien tiedot, kaikki pyörien tiedot ja valokuvat) Luvat pitää hakea jokaisen läpiajetun osavaltion hallintokeskuksesta ja sen lisäksi vielä Tiibetin ylityksen tarvittavat luvat Pekingistä... Rajalla myös vaihdetaan kilvet kiinalaisiin ja käteen lyödään kiinalainen ajokortti! Mukana tietysti kulkee pakollinen "huoltoauto" ja paikallisopas aina Kirgisian rajoille saakka. Kaikkien alueella käyneiden tarinoiden mukaan hässäkkä on sen arvoinen...

Kiinan jälkeen tulevat, perusmotoristille vähemmän tutut helmet - Kirgisia, Tadzhikistan, Uzbekistan ja Turkmenistan. Eristäytyneet vuoristoiset maat, joilla on kulttuurisesti erittäin paljon annettava. Tällä alueella seurataan osittain historiallista "silkkitietä" jota pitkin aikoinaan kuljetettiin silkkiä ja muita kauppatavaroita, kuten norsunluuta, kultaa ja jalokiviä pääasiassa karavaaneilla.

Silkkitien juuret perustuvat Aleksanteri Suuren valloituksiin 300-luvulla eaa. ja etenkin Kiinan pyrkimyksiin saada poliittista ja sotilaallisista valtaa Keski-Aasiassa toisella vuosisadalla eaa., mikä johti kauppasuhteiden syntyyn lännen ja idän välillä. Silkkitie taantui Mongolivaltakunnan hajaantumisen jälkeen 1300-luvulla ja hiipui lopullisesti 1400-luvulla Kiinan ja Euroopan välisten merireittien löytymisen myötä.

Turkmenbashin satamasta olisi tarkoitus ylittää maailman suurin järvi - Kaspian meren! Jos kaikki mene niin kuin elokuvissa, niin meren ylitys Turkmenbashi (Turkmenistan) - Baku (Azerbaidzan) välillä kestää noin 17 tuntia...

Azerbaidzanin maisemista nautiskelleen päristellään Georgian puolelle ja, iltaisin paikallista viiniä nautiskelleen, Mustanmeren rannikolle. (Jotkut historioitsijat väittävät, että viininvalmistusprosessi kehiteltiin nimenomaan täällä!)

Georgiasta Turkin puolelle ja mielettömän kaunista rannikkotietä pitkin aina Istanbulin asti. Bosporinsalmen ylityksen jälkeen ollaankin jo virallisesti Euroopassa...

... Vaikka tässä vaiheessa ollaankin jo lähempänä kotia kun alkupistettä, ei seikkailut tähän lopu. Edessä on Bulgarian pikkupolut ja kylät, Romanian parhaat pätkät (mm. Transfagarasanin tie), Ukrainan valloitus ja monille tuttu Via Baltica reitti, ennen loisteliasta kotiintuloa! :)

Tähän blogin minulla on tarkoitus päivittää kaikki mahdolliset valmistelut ja etapit ennen matkaa, matkan aikana ja mahdollisesti matkan jälkeen - joten tervetuloa nojatuolimatkalle, jos et sitten päätä lähteä mukaan ;)

Dani | 08.02.2017

Matkasivulle pääset tästä!