Päivä 18 / Bidur, Nepal - Gyirong, Kiina / 110km
Tätä päivää on odotettu ja tähän on valmistauduttu jo melkein puolivuotta ennen matkan alkua! Eli kyseessä Himalaja vuoriston ylitys ja Kiinan rajamuodollisuudet. Tämä pätkä on melkein ainoa matkallamme missä joustoa ei oikein ollut - Kiinan rajalla on pakko olla 05.05 viimeistään kello 17.00. Kaikki luvat (lukuisat!) on haettu, pyörien kuvat lähetetty ja heti portin toisella puolella odottaa meidän paikallinen kontakti.
Kumarin mutavellien jälkeen voimat oli kaikilta pois, lihaksia kramppas vähän joka puolelta - pahin ehkä kytkinpuoleinen peukalo :) Sitä veti niin pirusti! Mutta matkaa on jatkettavaa...
Bidurin jälkeen tie on seuraavat 50 kilometriä hyvässä kunnossa, mutta sitten alkaa perinteinen jo tutuksi tullut (kuvassa) Nepalilaatu.
Turvakaiteesta on turha unelmoida! :)
Liikennettä loppujen lopuksi Kiinan ja Nepalin välillä yllättävän vähän. Pääsääntöisesti kuormaautoja ja muutama mopedi. Siellä sun täällä näkyy huolimattoman kuskin jälkiä...
Hieno tiepätkä lähellä Kiinan rajaa...
Nepalin puolella muutama poliisin check-pointti. Passinumerot ja rekisterikilvet kirjattiin ylös punaiseen vihkoon... Lukeeko niitä kukaan koskaan?
Viimeinen kylä Nepalin puolella. Mutkan takana alkoivat rajamuodollisuudet...
Saavuimme Nepalin rajalle klo 15 ja ajoimme pienen etsinnän jälkeen suoraan "immigration officen" eteen - siellä pitää saada maastapoistumisleimat ennen kun voi jatkaa. Leimoissa ei ollut mitään ongelmia, sillä viisumit olivat kunnossa. Pyörien väliaikaista tullauspaperia sen sijaan emme saaneet Intian / Nepalin rajalta! Niin kuin kirjoitin aiemmin - se oli kaoottisin raja mitä on tullut tähän mennessä eteen - ei viranomaisetkaan oikein tienneet siellä mitä pitää tehdä :)
Nopeasti löytyi "paikallisopas" joka otti hommakseen auttaa meitä. Ei muuta kun etsimään tullipomoa, jolta lupa matkan jatkumiseen saattaisi irtoaa. Pomo oli jo lähdössä kotiin ja ei suostunut puhumaan meille suoraan vaan katsoimme kaukaa kun hän nyökyttää kieltävästi päätä. Tulkkia ei tuohon tarvinnut - lupia emme saa. Ainakaan virallisesti. "Paikallisopas" kertoi, että ehkä huomenna pääsemme jatkamaan matkaa. Pieni paussi ja "on olemassa toinen vaihtoehto" hän jatkoi. En paneudu tässä korruption syövereihin, mutta tarvittavat paperit tulostettiin lähimmästä kioskista ja "paikallisoppaan" johdolla lähdimme katsomaan onko tullimiehet hyvällä tuulella...
Ajoimme toivekkaina sillalle jonka jälkeen alkoi Kiina. Jo 200 metrin päästä näimme kun rajan portti oli hitaasti sulkeutumassa yöksi (kello oli 16.55). Kaasua ja kaikki mitä Royaleista lähti irti - peliin! Lennosta lahjoimme Nepalin tullimiehet ja juoksujalkaan anelemaan Kiinan viranomaisia. Lyhyeen hämmingin jälkeen Kiinan portti avautui. Siinä vaiheessa taisi päästä pieni riemun karjaisu. Ajoimme sillan toiselle puolelle.
Katso päivän video alla:
Musta aitta on vielä viimeinen tarkistus Nepalin puolella ja rakennus aidan takana onkin jo Kiinan raja!
Kiinan puolella meitä odotti meidän paikallinen kontakti - Jah. Hän oli saanut viranomaiset jäämään ylityöhön meitä varten. Sormijälkien skannaus, valokuvat ja passin tarkistus - 15 minuuttia ja olimme virallisesti Tiibetissä!