Herätyskello soi 7 maissa. Tuttuun tapaan kevyt aamiainen, pyörän pakkaaminen ja nokka kohti seikkailuja :) Tänään olisi tarkoitus päästä Kiinasta pois ja siirtyä Kirgisian puolelle Irkeshtamin kautta. Päivästä tuli piiiiiiitkä ja rankka.

Satuloissa olimme klo 08.30 ja melkein heti sade yltyi. Ensimmäinen tarkistuspiste oli melkein heti kaupungin ulkopuolella. Siinä meni puoli tuntia. Toinen tarkistuspiste ehkä 10 kilometrin päästä. Puoli tuntia. Isompi tarkistuspiste 20 kilometrin päästä. Siinä meni ehkä tunti. Kimmolla tyhjeni samalla takarengas, joten siinä pisteessä tehtiin samalla jotain hyödyllistä :) Kashgarista Kirgisian rajalle matkaa 230 kilometriä ja passit tarkistettiin 14 kertaa. Laukut läpivalaistiin 2-3 kertaa, pyörät läpivalaistiin kerran, laukut tarkistettiin manuaalisesti 3-4 kertaa ja aikaa tärveltyi reilusti yli 10 tuntia 200 km matkalle... Välillä meillä oli myös poliisieskortti, mutta se ei nopeuttanut prosessia ollenkaan - pikemminkin päinvastoin. En tiedä onko totta - mutta meille sanottiin, että Kiinassa ei saa mennä moottoripyörällä moottoritietä pitkin sateessa. Turvallisuussyistä. Joten körrötimme opasauton ja poliisiauton välissä pikkuteitä pitkin 60km/t vauhtia. 

Itselläkin alkoi silmät väkisin lupsua kiinni, mutta lauloin vaan kovaan ääneen pysyäkseen hereillä. Yksi meistä hereillä ei pysynyt ja huomasin kun Jukan pyörä suuntaa suoralla pätkällä jyrkästi kohti ojaa. Kuperkeikka ja tangon yli lätäkköön, Royali upposi penkkiä myöten suohon. Jukka saatiin heräteltyä ja vahingotkin olivat ehkä enemmän henkiset. Pyörä kaivettiin Matin kanssa suosta ja takaisin tielle. Voin kertoa, että kastuttiin hieman samalla. Lätisivillä kengillä jatkettiin matkaa...

Lopulta ajoimme ylemmäs ja ylemmäs Pamir vuoristoon, kunnes vastaan tuli viimeinen tarkistus Kiinan puolella. Vastaan tuli joku pamppu, tai ainakin hänellä oli paljon tähtiä olkapäissä. Pamppu avasi rajaportit ja päästi meidät maasta pois! 

Kirgisian puolella vesisade jatkui ja myös tuuli yltyi erittäinkin kovaksi. Pyörien papereissa kesti kolmisen tuntia Kirgisian rajalla ja maksettiin "luonnonsuojelumaksu" 15$ per pyörä. Tästä maksusta emme saaneet mitään kuittia ja ymmärtääkseni rahat eivät varsinaisesti auta Kirgisián luontoa :)

Rajalta lähdettiin paahtamaan kohti Sary-Tashia ja paikallisen kaverimme Shamuratin majataloa. Ruokakin oli kuulemma odottamassa meitä. Aluksi tie oli hyvä ja ainaostaan tuuli ja pimeys pilasi täydellisen ajonautinnon. Sitten nostiin ylös ja lämpötilat laskivat lähemmäksi 0C. Sitten alkoi räntäsade. Sitten kunnon lumisade. Näkyvyys melkein nolla ja tielle alkoi muodostua lumikasoja. Vaativimmat kohdat olivat ehkä serpentiini mutkat - niitä ei pimeyden takia nähnyt kun vasta mutkan kohdalla ja lumen takia Royalin jarrut eivät oikein toiminneet. En tiedä miten, mutta kaikki pääsivät ehjinä perille! Päivän ajo-aika 18 tuntia! 

Kaikenkaikkiaan mieleenpainuva ajopäivä. Yksi raskaimmista elämäni aikana. Jää takulla mieleen. Tälläisistä päivistä koostuu kunnon seikkailu.