Uzbekistan on enimmäkseen aavikkoa, joka kattaa 80 prosenttia sen pinta-alasta. Itäosassa on yli 4 km korkeita vuoria. Hauska fakta: Uzbekistan on toinen niistä maailman sisämaavaltioista, joiden kaikki rajanaapurit ovat myös sisämaavaltioita. Tiedätkö mikä on toinen? :)   (Vastaus sivun lopussa!)

Maa sijaitsee strategisesti silkkitien varrella, ja sitä ovat hallinneet mongolit, persialaiset ja venäläiset, Aleksanteri Suuri ja Timur Lenk. Suurin osa väestöstä on keskittynyt maan etelä- ja itäosiin. Asukkaita noin 30 miljoona joista 90% muslimeja...

Virallisesti Uzbekistan on demokraattinen tasavalta, mutta maata on hallinnut rautaisin otteisin Islom Karimov vuodesta 1991 kuolemaansa asti vuonna 2016. Joka vaaleissa hän on nauttinut 90-95% äänisaalista :) Nykyinen presidentti Shavkat Mirziyoyev on käytännössä edellisen nimeämä...

Päivä 34 | Dushanbe, Tajikistan - Boysun, Uzbekistan | 210km

Dushanben vapaapäivä teki hyvää - osa kävi huoltamassa pyöriä (öljynvaihto, vanteen oikaiseminen, Jukalle uudet peilit jne.), osa nukkui hyvin ja kävi hieronnassa. Vaatteet pyykättiin - ne kaikki kolmet alushousut ja sukat :)

Mutta nyt oli taas erityisen kivaa hypätä Royalin päälle ja lähteä seikkailemaan taas kerran uuteen maahan - tällä kertaa Uzbekistaniin!

Dushanbesta Tursunzodan rajanylityspaikalle on noin 70 kilometriä matkaa ja portin edessä oltiin kärkkymässä jo klo 09.30. Tadjikistanista pois pääseminen on helppoa - näytettiin passit, luovutettiin väliaikaiset tullauspaperit, laukut tarkistettiin ja ei kun menoksi.

500 metrin päästä olikin jo Uzbekistanin rajamuodollisuudet odottamassa. Joka rajalla on ihmetelty meidän reissua ja intialaisin nimiin kirjoitettuja rekisteriotteita, mutta tarinatuokion jälkeen aina päästettiin läpi. Niin kävi nytkin :) Eivät kaverit edes kysyneet valtakirjoja tai myyntikuitteja. Tunti toki meni lappuja ja leimoja kerätessä, mutta siihen olemme jo tottuneet!

Tiet Uzbekistanissa olivat selvästi huonommassa kunnossa kun Tajikistanissa ja muutenkin maa vaikutti selvästi köyhemmältä. Uzbekistan oli yksi Neuvostoliiton köyhimmistä alueista, ja neuvostovallan päättyessä se kuului vähiten teollistuneisiin neuvostovaltioihin. Nyttemmin maasta on tullut maailman toiseksi suurin puuvillan viejä, merkittävä kullan ja maakaasun tuottaja ja paikallisesti merkittävä koneiden ja kemikaalien tuottaja. Vapaa markkinatalous on kuitenkin pelkästään näennäinen ja varat ovat keskittyneet vain harvoihin käsiin. 

Matka kuitenkin eteni hyvää vauhtia, vaikka kuoppia piti väistää jatkuvasti. Mukavaa kukkula / vuoristomaisemaa rajan jälkeen riitti aina päättärimme asti. Ei kenellekään tuttu eikä mistään kuuluisaa Baysun. Siisti majatalo sieltä kuitenkin löytyi ja myös maittavat shashlikit saimme tilattua! 

Seikkailu alkoi maksutilanteessa. Olimme juuri tulleet maahan ja rajaylityspaikalla ei ollut rahanvaihtopistettä. Kylässä ei myöskään ollut pankkiautomaattia ja pankki oli kiinni. Kortit ei tietenkään käy. Euroista on täällä kuultu, mutta eivät uskoneet, että se on oikea valuutta. On meillä dollareita. Valtio on kieltänyt dollareiden vastaanottamisen ulkomaalaisilta!?

Onneksi pimeät markkinat kukoistavat Uzbekistanissa :) Autolla meidät vietiin kylän keskustaan markkinoille ja siellä erääseen saippuakauppaan (ehkä siellä raha ei haisee?). Iskin tiskiin 400$. Kaveri huokaisija kaivoi esille mustan jätesäkin, täytti sen rahanipuilla ja ojensi minulle. En ruvennut tarkistamaan onko summa oikein :)

Alla video matkastamme Uzbekistanin puolelle:

Päivä 35 | Boysun - Bukhara, Uzbekistan | 340km

Iltapäivällä saavuimme Bukharaan, joka on yksi merkittävimmistä kauppasolmukohdista silkkitien varrella. Koko kaupunki on käytännössä museo, vanhoineen rakennuksineen, moskeijoineen ja kapeineen kujineen... Ensimmäiset maininnat Bukharasta ovat peräisin kuudennelta vuosisadalta! 

Päivä 36 | Bukhara, Uzbekistan - Turkmenabad, Turkmenistan | 150km

Aamulla kun lähdimme kohti Turkmenistania, ajattelin että tankataan heti kaupungin jäljkeen - paljastui toinenkin ongelma Uzbekistanissa - kaikki autot kulkevat kaasulla, kuorma-autot dieselillä, traktorit 80-oktaanisella pensalla ja aasit heinällä :) Mikään näistä ei kelvannut meidän ajokkeihin ja mistään ei saanut edes 90'stä pensaa! Noh, kierrettiin muutama asema ja tyhjin tankein jatkoimme kohti Turkmenistania, jossa kuulemma ei ollut samanlaisia ongelmia. Pyhällä hengellä pääsin rajan yli ja tankille - 14 litran tankkiin mahtui 14,3 litraa :)

Byrokratian, jäykkyyden ja totalitaarisen valvonnan kannalta Turkmenistan vetää vertoja Kiinalle ja Pohjois-Korealle. Valmistelut rajaylitystä varten piti aloittaa jo 3 kuukautta ennen matkan alkua - hommata paikallinen kontakti, kutsut ja lähettää kaikki henkilötiedot. Silti rajalla meni noin 5 tuntia, vaikka vastassa olikin paikallisopas Elias. Lippuja, lappuja, pikkuläpysköitä ja erikokoisia / muotoisia leimoja. 90$ ajoneuvovero ja 65$ meni viisumeihin. Laukkujen tarkistus ja menoksi!

Vastaus kysymykseen sivun yläosassa: Toinen on Liechtenstein.