Päivät 49-53 | Mustanmerenrannikko | Batumi, Georgia - Ordu - Cide - Agva - Istanbul | 1500km
Matkamme Batumista, Georgiasta Mustanmerenrannikkoa myötäillen kohti Istanbulia. Turkkia on usein kuvattu sillaksi kahden maailman välillä. Sekoitus Eurooppaa ja Aasiaa. Tämä onkin viimeinen maa meidän matkallamme Aasian puolella - koti on melkein nurkan takana ;)
Päivä 49 | Batumi - Ordu | 400km
Georgiasta poispääsy oli täysin vaivaton - passeihin leimat, rekisteriotteet tarkistettiin ja kysyttiin onko meillä liikennevakuutus voimassa? On voimassa. Hyvää matkaa ja tervetuloa uudelleen.
Turkin raja oli paljon huonommin järjestelty, etenkin jonottaminen. Paikalliset pyrkivät kokoajan jonon edelle ja viranomaiset eivät siihen hirveämmin puuttuneet. Muodostimme lopulta suojamuurin ryhmästämme tullikopin eteen, emmekä päästäneet ketään ohi. Muuten muodollisuudet olivat minimaaliset. Passeihin leimat, rekisteriotteet ja vihreät kortit tarkistettiin. Jos vihreää korttia ei ollut, niin sitä sai ostettua 10 metrin päästä toisesta kopista. Tunti meni koko porukalla ja saimme jatkaa matkaa...
Yllätyksenä tuli teiden kunto ja järjestelyt Turkin puolella. Aivan uutta asfalttia, tiet jaettu kulkusuunnan mukaan esteellä ja erittäin hyvin viitoitettu.
Turkissa vaalit menossa parhaimmillaan ja nykyisen presidentin kuvia ja sloganeita näkyy joka paikassa (ks. talon seinää kuvassa).
odotetaan, että Erdogan voittaa tulevat vaalit helposti. Helpohan se on kun ei ole oikeastaan oppositiota :)
Mielenkiintoinen fakta: Turkin nykyinen presidentti Erdoğan vastustaa sukupuolten tasa-arvoa ja on ilmaissut useasti, että islam on määritellyt naisen aseman, joka on käytännössä äitiys. Hänen mukaansa naisten päätehtävä on synnyttää ja äitiydestä luopuminen merkitsee ihmisyydestä luopumista. Erdoğanin mukaan naisten ei kuulu tehdä samanlaisia töitä kuin miesten, koska se on ihmisluonnon vastaista.
400 kilometrin ajopäivästä ja rajanylityksistä huolimatta saavuimme ilman mitään ongelmia päättäriin - Orduun, joka sekin satamakaupunki Mustanmerenrannikolla.
Päivä 50 | Ordu - Cide | 550km
Tiet Turkissa olivat niin hyvässä kunnossa, että päätimme vetäistä selvästi pitemmän päivän kun alustavaan suunnitelmaan oli merkitty. Ensimmäiset 300 kilometriä Sinopiin asti olikin nelikaistaista rannikkohighwaytä. Sen jälkeen motari jatkui sisämaahan ja me jatkoimme rannikkoa pitkin.
Sinopin jälkeen tie muuttui erittäinkin hauskaksi motoristin näkökulmasta! Kaasukahvan puolella meri ja kytkimen suunnassa kukkuloita. Edessä hulppean oloinen mutkatie. Yllä olevasta kuvasta näkyy toki, että asfaltti on paikoittain erittäin tumma ja takaraivossa olikin koko ajan pieni pelko liukkaista kohdista. Veikkaan, että sateen aikoihin tie on suoranainen itsemurha ajaa prätkällä. Mutta meidän onneksemme koko viikon aikana taivaasta ei tullut pisaraakaan!
Pysähdyimme välillä juomaan teetä samovaarista ja syömään juusto- / peruna- / lihalättyjä...
Auringonlaskunaikoihin saavuimme Cideen kylään. Tämäkin päivä oli ajonautinnoltaan yksi matkamme parhaista - Turkki yllätti erittäinkin positiivisesti motoristiystävällisenä paikkana!
Päivä 51 | Cide - Agva | 425km
Päätimme, että tänäänkin vältämme moottoriteitä mahdollisuuksien mukaan ja jatkamme rannikkoa pitkin pienempiä reittejä. Ei valittamista maisemista siis tänäänkään.
Päättärimme Agva sijaitsee ainoastaan 100 kilometriä Istanbulista, joten se oli ihanteellinen paikka viettää viimeinen yö Aasian puolella ennen saapumista suurkaupunkiin. Pieni rantakylä, josta saimme hienot majoitukset (jokaisessa huoneessa oli poreallas!) ja hyvää sapuskaa suoraan majatalon puutarhassa.
Majatalonpitäjä ja hänen mirrit :)
Päivät 52-53 | Agva - Istanbul | 130km & 0km
Tuli ilmi, että ihan Istanbuliin saakka pääsee mukavia pikkuteitä pitkin, joten voimme sanoa syvällä rintaäänellä, että motareita pitkin ei olla ajettu ollenkaan vaan seurasimme uskollisesti rannikkoa. Ihan totaalisesti emme ruuhkia tietenkään pystynneet välttämään, sillä kyseessä on yksi maailman suurimmista kaupungeista - asukkaita lähteestä riippuen 13-19 miljoona!
Jätimme pyörät huoltoon Aasian puolelle ja pakun kyydissä Bosporin yli Eurooppaan :) Pyörät tulimme hakemaan seuraavana päivänä ja ajoimme kuuluisaa Bosporin siltaa pitkin "virallisesti" Euroopan puolelle. Oli aika makeaa fiilis!
Näkymät hotellin parvekkeelta Istanbulissa.
Pyörät jätimme huoltoon Istanbulissa - öljynvaihto, takajarrupalat ja kumit. Muuta ei niihin ei tarvinnut tehdä. Hintalaatusuhteelta paras pyörä ikinä! :)
Alla video matkastamme Mustanmerenrannikkoa pitkin: