"Toiseksi viimeisen ajopäivän aamu aukesi auteroisena Äänisen aaltojen mukana tuoman tuulen henkäillessä kilpaa Fregat Hotellin terassilla happihypyllä olevien motoristien hengityksen kanssa"    

Oli tulossa hieno ajopäivä, nyt matkaan ja sukkelaan. Vuorit irti ajotakeista ja helmat lepattaen suunnistimme kohti etelää. Go South vai miten se nyt menikään, tai ainakin kohti Pietaria.

Hetken ajettuamme, nyt jo hienosti kumpuilevaa (ei siis enää viivasuoraa) High Wayta kohti Lotinapeltoa, aloitimme jälleen tutun  jännitysnäytelmän siitä, riittääkö bensa ja jos se ei riitä, niin milloinkahan se loppuu. 

Itse asiassa kaikilla ajetulla Laatokan ja Murmanskin matkoilla on kuljetettu varabensasäiliötä mukana aivan turhan takia, sillä bensa ei ole koskaan loppunut keneltäkään, mutta onhan se kiva jännittää jos se sittenkin loppuisi, niin keneltä ensimmäiseksi jne,. Pieni lisämauste matkantekoon, silloin ei ole suorakaan tie tylsä jos vähänkään mielikuvitus pelaa...  

Lotinapellon ohitettuamme suuntasimme kohti alueen parasta Borskeittopaikkaa, joka löytyikin vaivattomasti ja oli jo monelle tuttu aikaisemmilta matkoilta. Borssia ja Gulassia, niiden varaan oli tämä ajopäivä rakennettu. Näin matkamme jatkui edelleen kohti perjantai-iltapäivän ruuhkaantuvaa Pietarin seutua. 

Pidempien suorien ja muutaman ajopäivän aikana on ollut aikaa prosessoida havaintojaan ja vaihtaa mielipiteitä venäläisen autoilijan liikennekäyttäytymisestä. Jos unohdetaan hurjat ohitukset, kiilaukset, kunnon ylinopeudet ym. normaaliin liikennekulttuuriin kuuluvat perusominaisuudet, keskitytään tässä blogissa valojen käytön monipuolisuuteen.

Venäjällä pitkien valojen räpsytysviiksi ja hätävilkkujen kytkin ja niiden käyttö kuuluu ehdottomasti autoilijan arkipäivään ja varmasti myös kuljettajan mieluisimpiin käyttölaitteisiin.
Olisiko ollut niin, että Neuvostoliiton aikana kyseisiä hienouksia ei autoissa laajemmin ollut ja autokannan uusiuduttua näitä hienouksia pitää myös käyttää - ja niitä myös käytetään.

Hätävilkuilla voi ilmeiseti peukuttaa, varottaa ja muutenkin ilmaista tunnekirjoaan maltillisella tavalla. Räväkämmät "pitkät valot vilkkuu" -kuljettajat ovat ilmeisesti elämyksellisempiä kuin tylsät "keltaiset valot vilkkuu" -kuljettajat. Pitkiä valoja vilkuttamalla voi ilmeisesti kuvata kuljettajan koko tunnetilaa, mm. valtavaa innostusta tai harmituksen määrää, mitä milloinkin. Näin oli aikaa asioita pohdiskella matkan edetessä Itä-Karjalan korpimaisemissa.  

Pietarin kehätie oli ruuhkainen asfalttitöiden suljettua kaksi kaistaa neljästä. Kovan ruuhkan houkuttelemana poikkesimme hieman ajoradan sivuun ohittelemaan ja samalla kiertelemään sinne kerättyjä esteitä - ja päivän Linnanmäki olikin siinä... Joukot kokoon ja loppumatkan ajo kurinalaisesti Puskiniin kohti Katariinan palatsin loisteliasta majoitusta. Palatsin porttien sisäpuolella oli matkan parhaiten vartioitu parkkipaikka, ei lisälukituksen tarvetta...

Matkan viimeisenä ajopäivänä kiiruhdimme kahtena ryhmänä kohti Pietarhovia ja sen suihkulähteitä, mutta kuinka ollakaan - ei ole; suihkulähteet kytketään toimimaan vasta klo 11.00.
Muuten kaikki prinsiipit olivat kohdallaan eikä kesämökillä voi aina kaikki toimiakaan, joten jatkoimme matkaa kohti Kronstadia tarkastellen sen parhaat nähtävyydet pyörän päältä ja sotalaivakaluston satamassa kävellen.

Pikku sateessa suuntasimme kohti Viipuria Suomen lahden rantaviivaa seuraillen. Terijoki jäi taakse kuten kaikki tankkauspisteetkin, ja vihdoin jännitysnäytelmämme eskaloitui, sillä Heikiltä loppui bensa vain 10 km ennen Viipuria. Heikin Jamaha ei pamaha -pyörää oli tankattu tunnollisesti 250 km välein bensan aina ollessa loppumaisillaan, mutta tosipaikan tullen Drag Star veikin kuljettajaansa jopa 330 km loikan. Tankkaus, wrapit suuhun "Viipurin keskusgrillillä" ja nokat kohti Vaalimaata.
Matkamme virallinen osuus päättyi 5-6:een passin "vilautukseen" naapurin puolella jolloin oltiinkin jo melkein kotona. Vielä Last Mail asuinpaikkakunnasta riippuen, homma oli siinä.

Matkanjohtaja ja elokuvatuottaja Sami sekä blogin kirjoittaja ja apulaismatkanjohtaja Jyrki kiittävät vieraitaan mainiosta seurasta ja hyvän henkisestä matkasta, Kiitos!

Ensi vuonna sitten ajellaankin Jänkälle myös Pietarin kautta - ja takaisin.