Kaitaia – Cape Reigna – Orewa

Hyvin levätyn yön jälkeen matkanteko jälleen maistui. Nyt nokat kohti Uuden Seelannin Nord Kappia, eli Cape Reignaa. Maisemat muuttuvat jälleen matkan edetessä ja tien mutkat olivat mallia ”aakeeta ja laakeeta”, eli todellista ajo-ilottelua. Mainoskyltit vuokrattavista ski boardeista hieman hämmentää ajatusta siitä, kuinka pohjoiseen sitä oikein ollaankaan menossa?

Saavumme Cape Reignaan ja sen sanoin kuvaamattomiin maisemiin. Nyt oli kameralla töitä ja ikuistimme mielestämme parhaita tähän mennessä nähtyjä maisemia; näkymät olivat suorastaan huikeat.

Paluumatkalla emme luonnollisestikaan voineet vastustaa kiusausta poiketa 90 Miles Beachille sinne osoittavan kyltin pistäessä erityisen voimakkaasti silmään.. 

Poikkeaminen uimarannalle ja hiekkadyyneille selvitti myös hiekkalautabusineksen syvimmän olemuksen, mutta varsinainen ilottelu kuitenkin suoritettiin hienolla vedoilla pitkin rantahiekkaa Tasmanian valtameren aaltojen lyödessä rantaan. Ja nyt ei puhuta hiihtovedoista, vaan BMW moottoripyöristä ja niiden luistoneston deaktivoinnista ja rantahiekan lentokaaresta takarenkaasta mitattuna horisontin suuntaan....

Kun pahimmat höyryt oli päästelty ulos, palailimme pikkuhiljaa kohti etelää ja majoituimme Orewa Beachille, Aucklandin pohjoispuolelle. Näistä kilometreistä noin 200 km ajettiin sateessa. Kun tilattuna ja samassa kylässä jossa ensimmäinen sadekuuro otti meidät vastaan eilen pohjoiseen suunnattaessa, sade loppui kuin veitsellä leikaten. Ajelimme auringonpaisteessa kohti Orewan majapaikkaa, jossa meitä odotti Luxery Studiot with sea view.. Kiinalainen illallinen huipensi ajopäivän jonka jälkeen oli helppo upottaa päät tyynyyn.