Päivät 13-14 I Kiwi | Manapouri - Bluff - Mt. Cook - Akaroa | 1040km
Päivä 13 | Manapouri - Bluff - Cromwell | 450km
Tukevan aamiaisen jälkeen nokat kohti Etelä-Saaren eteläisintä pistettä - Bluffia (Stirling Point 46.6134° S, 168.3573° E) - tämä on maailman toiseksi eteläisin piste johon pääsee tietä pitkin, heti Ushuaian jälkeen Argentiinassa.
Lähdimme heti Manapourista Tasmanian meren rannikolle ja tietä 99 pitkin kohti Bluffia. Hauska tie jossa mutkien lisäksi aika paljon korkeusvaihteluja. Tuuli mereltä niin kovaa, että jopa suorilla piti välillä ajaa polvi maassa :) Tuuli hieman laantui kun käännyimme enemmän sisämaahan.
Pari viikkoa sitten olimme Cape Reingassa, joka Pohjois-saaren pohjoisin piste ja nyt Uusi-Seelanti ajettu päästä päähän!
Petteri kävi todistetusti uimassa Uuden-Seelannin eteläisimmässä pisteessä! :)
Invercargillissä oli pakko pysähtyä kahvilan lisäksi myös Hayes & Sonsin rautatavarakaupassa, joka samalla pieni mp-museo. Kaupungin on tehnyt kuuluisaksi maailman nopein Intiaani ja paikallinen hurjapää - Burt Munro!
Illaksi päädyimme persikka / kirsikka pääkaupunkiin Cromwelliin, joka on aika tarkkaan Etelä-Saaren keskipisteessä. Hauska fakta on myös se, että kauemmas mereltä ei tällä saarella pääsee - 120 kilometriä lähimmälle merenrannalle! Kaupunki on kuitenkin rakennettu kauniin järven rannoille ja keskustan läpi virtaa vahva joki. Päivän kruunaa hyvä pihviravintola ja paikallinen kylmä laageriolut :)
Päivä 14 | Cromwell - Mt. Cook - Akaroa | 660km
Matkamme pisin päivä edessä, joten koneet käy jo klo 07.00. Aamiaiselle pysähdymme vasta Omaramssa tuntia myöhemmin - löpöä koneisiin ja pekonia kehoon :) Matka jatku kohti Uuden-Seelannin korkeinta vuorta - Mt. Cook, joka 3764 metriä korkea. Valitettavasti huipulle ei pyörällä pääsee, mutta maisemat silti häkellyttävät!
Lähtöpaikkamme Cromwell sijaitsee syvällä sisämaassa, lämpimässä laaksossa, joten aamun lämpötilat hipoivat +20C heti klo 07.00. Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti, kun lähdimme nousemaan serpentiiniä pitkin laaksosta pois - suureinpiirtein kilometrin välein lämpötilat putosivat yhdellä asteella. Jossain vaiheessa mittari näytti jopa +5C!
Hyvällä kelillä, Mt. Cook on yksi matkamme kauniimmista paikoista. Sumussa, sateessa tai pilvisenä päivänä ei tietenkään saa maisemista niin paljon irti. Meillä, niin kuin kuvissa näkyy - täydellinen keli!
Tasman laaksossa matkamme perinteisellä päiväkävelyllä!
Ja laventeli-jätskillä!
Päivän mittaan nähtiin, mitä ei Uudessa-Seelannissa kovin paljon näy - 20 km pitkä suora! Mutta viimeistään Akaroan niemimaalla tutut kurvit palasivat maisemiin!
Illaksi kurvailimme Akaroan kaupunkiin, joka kivenheiton päässä Christchurchista. Alue kuului joskus ranskalle ja siitä muistuttavat katujen nimet ja siellä sun täällä liehuvat ranskan liput.