Vapaapäivän jälkeen on hienoa taas päästä baanalle. Hanuri ja mutkien väsyttämät ranteet on lepuutettu ja päällä vaihteeksi puhtaat kalsarit, sillä hotellissamme oli kätevästi pesulapalvelu. Muutenkin hieno majatalo (Silver Fern) - siistit huoneet, nespresso koneet kahvinkeittoa varten, isot porealtaat ja aamupala tuodaan suoraan huoneisiin!

Aamulenkin jälkeen nokat kohti Uuden-Seelannin pääkaupunkia Wellingtonia. Matkaa teemme pitkälti 5 tietä pitkin etelään. Tie tunnetaan myös nimellä ”Thermal Explorer Highway”, sillä alue on goetermisesti erittäin aktiivinen ja geysereitä, sekä höyrypilviä näkyy siellä sun täällä. Poikkesimme Waimangu laakson kautta - siinä menee erittäin mutkitteleva kapea asfalttitie, josta harvaa tietää ja liikennettä ei ole. Sitten takaisin vitoselle.

Letkeätä baanaa aina Taupo järven rannoille ja sieltä Napierin kaupunkiin. Napier tuhoutui aikoinaan pahasti maanjärjestyksessä ja se jälleenrakennettiin Art Deco tyylissä. Napierin ja Mastertonin välillä on 250 kilometriä pitkä laakso, jossa kasvatetaan paljon viinirypäleitä ja niistä tietysti valmistetaan viiniä. Tämä on myös eniten asutettu alue, joten pientä perjantailiikennettä oli havaittavissa aina Upper Huttiin asti. Ennen Wellingtonia ylitimme vielä Remutaka vuoren kiemurtelevaa siksakkia pitkin ja saavuimme hyvissä ajoin motellin pihaan.

Päivä 8 I Wellington - Picton - Westport I 350km

Herätyskello pirisee klo 06.40 ja 20 minuuttia myöhemmin koko porukka on tiukasti satuloissa kiinni. Interislanderin lauttalaituri löytyi samasta paikasta kuin viimevuonna ja toiminta on yhtä tehokasta kun muistinkin. Ajoimme suoraan lipputiskille ja suoraan jonojen ohi laivaan. Lautta lähti täydellisesti aikataulun mukaisesti klo 08.30 liikkeelle. Eli pohois-saari jää tässä vaiheessa taustapeileihin ja edessä sinnittää tarinoitakin huimempi eteläsaari!