Viipurin aamu aukesi aurinkoisena ja päättäväisesti pakkasimme sadevaatteet sivuun ja samalla koko loppumatkan ajaksi tietenkin. Ilma oli keväisen raikas, noin + 12, kun jätimme hotellimme vartioidun parkkipaikan ja lähdimme kaupunkikierrokselle, moottoripyörillä tietenkin, sillä illan kävelylenkki riitti pakolliseen Viipurin minimiaskelmäärän täyttymiseen.

Parin kymmenen minuutin ajelu antoi sopivan käsityksen kaupungin asema- ja mittakaavasta. Päätteenä kierrokselle oli pistäytyminen Alvar Aallon suunniteleman ja suomaiasvaroin kunnostetulla Viipurin kirjastolla toteamassa, että kirjasto avattaisiin vasta klo 11.00. Tervehdimme vielä läheistä toveri Leninin patsasta ja suuntasimme kohti Suomenlahtea ja Koivistoa.

Koivistoa ei kuitenkaan nähty, sillä Mikon mopon akku sanoi itsensä irti ja pysäytti etenemisen kokonaan. Pienten huoltotöiden jälkeen Suzuki taas kehräsi niin kuin nyt Suzuki vaan voi, ja suuntasimme kohti Terijokea.

Terijoen hyvin varustetusta autotarvikeliikkeestä ostimme hienon akkulaturin turvaamaan matkantekoa, sillä hylkäsimme yksissä tuumin ajatuksen siitä, että Mikon matka olisi nyt tässä. Tänä iltana MIkon huoneessa poriseekin akku hienon venäläisvalmisteisen laturinsa tahdittamana herätäkseen aamulla täynnä virtaa seuraavan päivän seikkailuihin.

Matkamme jatku kohti Kronstadia 10 ++ ryhmämme välillä jakautuessa eksyneisiin ja eksyttäjiin. Tämän huomattiin olevankin sen verran kiva leikki, että kokeilimme sitä päivän kuluessa vielä pari-kolmekin kertaa j vaihdellen joukkuiden jäseniä keskenään:)

Viimein kuitenkin saavuimme palatsille ja kuittasimme itsellemme huoneet Katarinan palatsin muurien ja porttien sisäpuolelta eikä pyörien lisälukitusta katsottu tarpeelliseksi niiden ollessa aseistettujen vartijoiden tarkan silmälläpidon alaisina.

Illalla tehtiin vielä pieni happihyppy kaupungille illalliselle, josta pikkuhiljaa palattuamme oioimme itsemme keisarinnamaisille yöunille.