Aamusta lähdemme Kamloopsista kohti Vancouveria kullankaivajien reittiä "Gold Rush Trailia" pitkin. Ensin puoli tankkia länteen aina Cache Creekiin, jossa nautimme maittavan Subwayn “välipalan”.

Cache Creekistä matka jatkuu etelään, seuraavana tähtäimessä Hell’s Gate, Helvetin portit Fraser Canyonilla. Kyseessä siis vuolaasti virtaava joki, tai oikeastaan jo koski, josta menee läpi vettä yli 800 miljoonaa litraa minuutissa!

Kello käy jo iltapäivää kun saavumme Hell’s Gatelle. Otamme Airtramin kanjonin toiselle puolelle, yli vuolaasti virtaavan joen. Alhana hiukan lounasta naamaan ja pakolliset kuvaussessiot tästä luonnon ihmeestä.

Matka jatkuu kolmen jälkeen, Eskon tankki alkaa huutamaan jo menovettä. Huoltis löytyykin varsin pian, löytyy toinenkin. Vaan ei 91 oktaanista premiumia, joten joudumme tyytymään 87 oktaaniseen. Bemarit eivät siitä ole moksiskaan, mutta Eskon Harlikan kierrosluku rajoittuu selkeästi alemmaksi mitä Ameriikan insinööri on suunnitellut.

Vuokraamolla suunniteltiin olevame jo viiden aikaa, mutta Vancouverin ruuhkat vievät odotettua enemmän aikaa. Kello lyö 17:40 kun ryhmämme kaartaa vuokraamon pihaan - noin 3000 kilometriä rikkaampana ja onnellisempana!

Vuokraamolta taksit alle ja n. 2km päässä sijaitsevalle hotellillemme. Check In menee kivuttomasti ja Eskon hotellille jääneet korvatulpatkin palautuvat onnelliselle omistajalleen. Majoittuminen huoneisiin ja kohti downtownia ja Steamworks-ravintolaa!

Tuhdin illallisen ja hilpeiden reissutarinoiden jälkeen siirrymme seuraavaan ohjelmanumeroon - ilotulitukseen! Pitäähän sellainen olla järjestetty näin upean reissun päätökseksi. Osa siirtyy seuraamaan spektaakkelia hotellin parvekkeelle, Timo, Esko, Minna ja allekirjoittanut ottavat kumijalan alle ja siirtyvät pelipaikoille English Bay Beachille. Kerrassaan hulppea ilotulitus!

Päivä on jo pitkällä kun pääsemme hotellille. Lähes suorin vartaloin nukkumaan, hiukan haikein mielin - huomenna alkaa kotimatka.