Vastapäisen vuoriston varjot muuttuvat aamulla auringon säteiden kajastukseen. Kurkkaus verhon takaa lupaa hyvää, tänään taas aurinkoisessa kelissä kohti Revelstokea!

Eiliset gofclubin piffit ja eväät ovat historiaa kun istahdamme aamupalapöytään - evästä kupuun, niin jaksaa taas vääntää mopoa mutkaan ;)

Heikki ja Pirjo hyppäävät aamulla keulille kun matkamme taittuu kohti pohjoista. New Denverissä poikkeamme kylän ainoaan ravintolaan Walhalla Inniin jäätelötäydennykselle ja kaffelle. Aurinko paistaa jo sen verran korkealta, että hakeudumme varjoisaan pöytään ;)

Galena Baysta otamme lautan toiselle puolelle. Saavumme lautalle sopivasti 15 min ennen lautan lähtöä, ajoitus menee nappiin! Hetken aprikoimme mikä on maan tapa, onko motoristeille “prioriteetti” jonossa eli ajammeko keulille. Paikalle osunut virkailija kuitenkin ystävällisesti opastaa, että sellaista käytäntöä ei Kanadassa ole….

Lautasta pääsemme ensimmäisessä jonossa ulos, mutta meillä on aikaa ja päätämme laskea koko autoletkan edelle, ja pysähdymme ihailemaan Galena Bayta rannalta käsin. Pienen taivuttelun jälkeen Lauri ja allekirjoittanut löytää itsensä reilun 20 asteen vedestä. Uintireissulla pääsemme myös testaamaan kumiankkojen uintikykyä, joka osoittautuu varsin huonoksi - niinpä ne pitäytyvät Minnan kanssa rannalla ottamassa aurinkoa ;)

Revelstokessa kaarramme Esson baariin tankille. Tankit täyteen, tänään aiomme vielä vallata Mt Revelstoken. Vähän evästä kyytiin Tripadvisoristakin tutusta The Nomad -ravintolasta, kylläinen masu ei mökötä!

Tankkausten jälkeen check in hotelliin, ja laukut tyhjiksi - Mt Revelstoken mutkat kutsuvat. Linnuntietä 1940 metrin korkeudessa olevalla huipulle on hotellilta reilu 5 kilometriä, mutta serpentiiniä pitkin 28 kilometriä - kuulostaa hyvältä.

Emme aivan pääse Mt Revelstoken huipulle asti mopilla, jätämme ne parkkikselle ja jatkamme minibussilla loppumatkan. Alueella vilisee Grizzly Bear -karhuja ja joka nurkassa on varoituksia ja toimintaohjeita mikäli sellaiseen törmää. Mt Revelstoken huipulla olevasta palotornista näkymät ovat henkeä salpaavia, täällä ihminen tuntee itsensä pieneksi.

Illan päättää - kuinkas muutenkaan - maittava illallinen hyvässä seurassa. Tällä kertaa emme lähde merta edemmäs kalaan, vaan evästämme hotellin vieressä olevassa Zalas-ravintolassa. Niinkuin niin usein aiemminkin, tämän jälkeen alkaa hotellin tyyny kutsumaan. Huomenna matka jatkuu Glacier National Parkin kautta Banffiin!