Hittolainen. Yöllä satoi ja sumua maassa. No ei pölise. Nyt Vitelestä heti suorinta reittiä kohti Essoilaa. Suurimäen romahtanut silta oli uusittu, joten ensimmäinen etappi, Kinerman karjalainen museokylä saavutettiin hetkessä. Hiekkatietä ja huonoa reikäistä asfalttia riittää aamupäivälle. Jessoilasta lupaan hiekkatietä Suojärvelle, mutta matkalla äijät tekee vauhdilla sileää asfalttipintaa.

Lämmötkin on nousseet jo hellelukemiin ja aurinko porotta. Kollaan taistelun muistomerkillä on kansan vaellus. Bussilastillinen suomalaisa. Joku resserviläisten ryhmä. Saadaan heiltä vinkki toisestakin Simo Häyhän passipaikasta, mutta se jää helteisessä kelissä etsimättä. Kollaalta sentään vanha tie jatkuu tutun reikäisenä kohti murheen ristiä. Murheen ristiltä lähdemme kohti Rautalahtea. Päätämme kumminkin poiketa ennen hotellille menoa Sortavalassa. Mahtava sileä pintainen asfaltti ja helle joten mikäs tässä on ajella. Shoppaillaan ja takaisin Rautalahteen. Lomakylä Rautalahdessa ei ilmoittele turhaan olemasta olostaan. Yksi kyltti tien varressa. Ilmeisesti ei tarvi turhaan mainostaa. Vanha ravintola on remontissa ja uusi komeilee vieressä. Lisäksi uudet hienot rivitalo datsat komeilevat kesä auringossa. Ilmeisesti hyvin menee heilläkin.