Murmanskista vievä valtatie “Kola” Highway on ensimmäiset 200 kilometriä melko mutkikas ja vie korkeidenkin tuntureiden yli. Viimeistään Kantalahden kohdalla meno tasoittuu ja alkaa ns. meditatiivinen ajo. Kilometrit ja tunnit lipuvat ohi huomaamatta. Ehtii hyvin ajatella elämää matkateon ohella.

10 tuhannen asukkaan Belomorsk edustaa hienosti Karjalan “peräkylien” kaartia. Tuntuu kun olisi palanut ajassa 50 vuotta taaksepäin Neuvostoaikoihin. Gandvik hotelli kauitenkin ihan tasokas paikka. Ei mitään erikoista ja hyvin simppeli, mutta kaikki mukavuudet lähellä - baari, ravintola, kauppa ja vartioitu parkkipaikka. Niin kuin ryhmälle mainitsinkin ehdottomasti kylän paras majapaikka ;)

Aamulla pakollinen kunniakierros kylän halki ja Stalinin kanavia katsomaan. Tällä kertaa löydettiin yhdet sulkuportaat kylän vierestä, mutta niitä oli tiukka täti vartioimassa ja valtionsalaisuuksien valokuvaaminen oli ankarasti kielletty!

Hän kuitenkin heltyi pian ja juteltiin niitä näitä hetken, ennen kun jatkettiin matkaa…

Petroskoista otettiin suunnaksi Pietari, tai tarkemmin sanottuna Pushkin, jossa tarkoitus yöpyä ennen paluuta Suomeen. Reittivaihtoehtoja tässä vaiheessa monta ja Laatokan voi kiertää niin itä- kun länsipuolelta. Pikaisen äänistyksen jälkeen valittiin hieman pitempi reitti kilometreissä, mutta luvassa vähemmän liikennettä ja reilusti enemmän mutkia.

Etenkin positiivisesti yllätti uusi tie Pryazhan ja Impilahden välillä - tasokas asfaltti ja paljon mukavia kaarteita.

Koko päivä saatiin nauttia hyvistä teistä ja erinomaisesta kelistä, mutta tietysti Pietarin lähellä liikenne tuuhentui huomattavasti. Sattui vielä tietysti perjantai iltapäivä, kun kaikki kaupungin asukkaat pääsevät töistään ja lähtevät viikonlopuksi datšoille lepäämään. Keskustan läpi ajamisesta ei edes puhuttu, mutta pääsimme pintapuolisesti tutustumaan kuuluisiin Pietarin ruuhkiin myös kehätiellä. Liikenne on kuitenkin melko sujuva automäärään nähden ja ainakin letkassa kulkevia pyöriä huomioitiin hyvin.

Päivän päättäri Pushkin (Tsarskoe Selo tai Tsaarien kylä) on Pietarin piiriin kuuluva 90 tuhanne asukkaan kaupunki. 1700-luvulta lähtien tämä kylä on toiminut tsaariperheen kesänviettopaikkana ja etenkin Ekaterina toinen vietti erittäin paljon aikaa alueella. Hän jopa rakennutti valtavan palatsin ja puistoalueen, joka nähtävillä edelleenkin.

Meidän majapaikka hotelli “Ekaterina” on valtion omistama hotelli, joka sijaitse palatsin siivessä. Monista huoneista avautuu näkymät suoraan puutarhaan!

Viimeisen ajopäivän sääennustus näytti aurinkoiselta ja sininen taivas oli samaa mieltä. Lauantai aamuna ruuhkia ei ollut ja pääsimme kätevästi Pietarin patotielle, joka vaikuttava näky itsessään.

Vuonna 2011 valmistunut pato on 25,4 kilometriä pitkä ja kulkee Retusaaren kautta. Hankkeen rakennuskustannukset olivat yli 3 miljardia euroa. Padolla on tarkoitus suojella Pietaria mereltä uhkaavilta satunnaisilta tulvilta. Samalla se muodostaa ajoväylän lahden poikki - patoa pitkin kulkee kuusikaistainen kehätie.

Laivaliikenne Pietariin kulkee kahden padossa olevan aukon kautta. Lisäksi padossa on kuusi veden virtausaukkoa muun muassa Nevanlahden rehevöitymisen estämiseksi; aukot voidaan sulkea tulvan aikana.

Edellisenä iltana hieman harmitti, että Pushkinin kaupunki oli merkitty “no fly zone” merkillä dronin ohjelmistoon, mutta Kronshtadtissa ei sellaista kieltoa näyttänyt olevan. Alla on mielestäni erittäin onnistunut kuva Merimieskirkosta Kronshdtatin kaupungissa.

Mitään älytöntä kiirettä Suomen puolelle ei kenelläkään ollut, joten tylsän päätien sijasta ajettiin Terijoen rantoja pitkin Primorskiin ja siitä Viipuriin.

Viipurista rajalle ja heittämällä Suomen puolelle. Pakollinen Duty Free pysähdys, yläfemmat onnistuneen matkan kunniaksi ja aurinkoiselle tielle kohti kotia :)

Iso kiitos tämän vuoden Murmanskin porukalle ja toivottavasti maailmalla nähdään!

Kiitos, kumarrus ja Spasibo | Dani 28.08.2019