Jänkhällä on nyt Jytisty ja on aika lähteä taas seikkailemaan Venäjän puolelle kohti etelää. Ryhmä kerääntyi Sevettijärven rannoille sunnuntai iltana ja ensimmäisenä majapaikkana toimii perinteisesti tällä reissulla Toini Sanilan Porotila. Paikka on aivan mainio ja suosittelen kaikille motoristeille tukikohdaksi jos siellä päin liikkuu.

Sunnuntai-illan ohjelma oli aika simppeli, mutta pakollinen ;) Saunomista, pari tervetulo-olutta ja maittava porokäristys noutopöytä. Santsia haettiin muutamaan otteeseen. Sitten paperisulkeiset huomista raja-ylitystä varten. Kaikki rajamuodollisuuksiin liittyvää löydät tästä.

Aamu Sevettijärvellä sarasti aurinkoisena ja hyvien yöunien jälkeen oli erittäin kivaa hypätä pyörän selkään. Näätämön mutkatietä pitkin saavuimme puolessa tunnissa Norjan puolelle jossa mutkat eivät suinkaan loppuneet. Neiden vuonoa myötäilevä tie on hyvässä kelissä melko lähellä motoristin paratiisia.

Kirkenesin kylässä pyörähdimme pikaisesti ja halukkaat pääsivät uimaan Jäämeressä. Halukkaita tällä kertaa vain kaksi ;)

Nikkelin jälkeen on paljon tyhjää tilaa matkalla Murmanskiin. Pari harmaan näköistä kaupunkia ja paljon avaruutta. Pyyhkäistiin Petsamoon (nyk. Petsenga) kysymään kahvia, mutta ohikulkevat mummot viittasivat jatkamaan matkaa eteenpäin - “ei tässä kylässä mitään ole!”

Pohjoisen helmessä vietimme pari yötä ja välipäivä oli varattu tietenkin kaupunkikierrokselle. Pieni minibussi ja paikallisopas Pavel tuli sovittuun aikaan hotellin eteen ja vei meidät ensin näköalapaikalle Kuolalahden länsipuolelle - siitä avautuu makeat näköalat koko kaupungin ylle. Siitä Kola kylän läpi katsomaan koko niemimaan vanhinta rakennusta - kirkkoa tietysti.

Kaupungin historia ja nähtävyydet ovat aika pitkälti sidoksissa merenkäynnin kanssa - on merimies aukioita, majakoita, museoita ja tietysti maailman ensimmäinen jääydinmurtaja “Lenin”.

Ruoasta en yleensä ota kuvia, mutta Venäläinen keittiö on mainitsemisen arvoinen osa matkasta!

Venäläinen alkupalapöytä Sakuska / Zakuska on kuuluisa runsaudestaan ja monipuolisuudestaan. Arkipäivällisellä riittää pari alkuruokaa, mutta juhlapäivällisellä niitä voi olla kymmeniä. Lautasilla voi olla suolattuja ja marinoituja sieniä ja kasviksia, piirakoita, täytettyjä kananmunanpuolikkaita, kaviaaria, juustoja, lihaa ja kalaa sekä monenlaista leipää. Kaikki laitetaan keskelle pöytää isoille lautasille ja sitten jokainen syö mitä tahtoo. Välillä pidetään puheita ja juodaan votkaa. Mutta yleensä juodaan yhdessä ja jonkun asian kunniaksi - esim. “Naisille!”, sitten “Terveydelle!” ja sitten “Onnelle"!”. Talon isäntä huolehtii, siitä että laseissa on tarpeeksi tulivettä ja emäntä huolehti siitä, että ruokaa on riittävästi.

Sakuskan jälkeen tarjoillaan keitto ja pikkupiirakat. Keittojen valikoima on loputon, mutta ainakin borssia ja seljanka kannattaa matkalla maistaa. Sieni- ja kalakeitot ovat myös erittäin suosittuja.

Sen jälkeen seuraa lämmin ruoka, joka voi olla esimerkiksi pelmenejä, lihakotlettia, saslikkia , stroganovia tai ruokaisaa kalapataa.

Päivällinen huipentuu vielä samovaarilla valmistettuun teehen hillon kera tai kahviin, makeaan piirakkaan, kakkuun, suklaakonvehteihin ja hedelmiin.

Piirakka tulee venäläisestä sanasta “pir”, joka tarkoittaa juhlaa ja josta muodostui sana pirog, piirakka. Piirakat ovat joko suljettuja tai avoimia ja pieniä tai isoja. Täytteenä on esimerkiksi vihanneksia, sieniä, kalaa, lihaa tai puuroa.

Venäläisen keittiön historian lasketaan alkavan 1700-luvulta, jolloin tsaari ja muu Venäjän ylimystö hankkivat keittiöihinsä Euroopan parhaita, pääasiassa ranskalaisia kokkeja. Ortodoksinen kirkko oli myös osaltaan vaikuttamassa venäläisen keittiön syntyyn. Uskonnon mukana tuli jyrkkä jako paastoruokiin ja paastonjälkeisiin ruokiin.

Alun perin venäläinen keittiö oli sidottu uuniin, mutta kokit toivat tullessaan muun muassa kattilat ja paistinpannut, ja ruokaa alettiin valmistaa myös liedellä. Lähes kaikki perinteiset ruokalajit, kuten puurot, padat ja keitot, on haudutettu hitaasti laskevassa uuninlämmössä. Myös runsas piirakka- ja leipäperinne todistavat uunin tärkeyttä venäläisessä keittiössä.

Eli suosittelen välttämään Venäjän matkalla Mäkkäreitä ja hakeutua paikallisen keittiön pariin!