Kostean illan kostea aamu alkoi luonnollisesti pikku sateessa. Puimme reippaasti sadevaatteet, tankkasimme pyörät ja suunnistimme kohti pohjoista ja Itävallan rajaa. Itävalta olikin tämän päivän lisä-erikoiskoe, joka ei alkuperäiseen matkaohjelmaan kuulunut. Mutta aina kannattaa yrittää..

Pohjois-Italia osoittautui saksankieliseksi ainakin paikan nimillä arvioituna ja siihen arvioimme perustuikin, sillä emme antautuneet jutun heitoon kenenkään paikallisen kanssa. Suuntasimme yksisuuntaista vuoristotietä kohti Grenze Ost-Syd Tirolia, eli yksinkertaisemmin sanottuna kohti Alppijonon huippua, jonka lakipisteessä Italia loppuu ja Itävälta alkaa.

Olipa taas hieno ajokokemus heti St Vigiliosta alkaen, ensin huippuhienoa kaiteetonta pikkutietä pitkin yhden vuorijonon päälle ja edelleenhieman laveampaa tietä Itävallan rajalle saakka. Huipulla tuulee sanotaan ja tällä huipulla satoi vielä vettäkin kaupan päälle, joten olosuhteet olivat kerrassaan kohdallaan ajatelleen sade-kerrospukeutumista, johon tänäänkin panostimme.

Parista tuhannesta metristä laskeuduimme jälleen kohti Itävallan Alppien solien syleilyä vuoripurojen solistessa vierellämme tien viertä koristaen. Pian saavuimmekin Lienziin, joka oli ensimmäinen kaupunki matkamme varrella sitten Ljublianan. Pian Lienzin jälkeen poikkesimmekin lounaalle syömään perinteiset carry- yms wurstit peri-itävaltalaiseen tapaan. Maininnan arvoista on, että tässä kohdin luovuimme sadeasuistamme, sillä aurinko muistutti meitä jälleen olemassa olostaan.

Olipa siinä luontevaa suunnata kohti etelää ja takaisin Alppien syleilyyn teiden samalla kuivuessa ihan silmissä. Meidän kelpasi jälleen ylittää Alpit, jopa kahteen kertaan ja vuorijono kerrallaan, kuivaa serpentiiä kanttaillen aina Italian rajalle saakka. Italiasta suuntasimme kohti Slovenian rajaa, jossa puimme taas sadeasut päällemme. Pikku- ja kovemmassakin sateessa ajoimme kohti Blediä, eli entisen Jugoslavian poliittisen johdon kesäkaupunkia.

Bled osoittautui luonnon kauniiksi, kuten Jussin ennakkotietojen mukaan sen piti ollakin, mutta samalla se osoittautua myös turistirysäksi, joita olimme tähän mennessä onnistuneet täydellisesti välttämään. Otimme kuitenkin pakolliset valokuvat ja jatkoimme paikallisteitä pitkin kohti Ljublianaa, ikään kuin viivyttäen matkan päättymistä.

Kaupungin läpiajon jälkeen löysimme helposti vuokraamolle, jossa edelleen suoritettiin napakka pyörien tarkastus, luovutus ja sitten taxit alle niille joille ne saatiin ja suunta kohti hotellia. Viimeisen taxikyydin saapuessa “maltillisen” odottamisen jälkeen jälkijoukkokin pääsi vihdoin hotelliin.
Mahtavan ukkos- ja sadekuuron säestämänä nautimme matkan päätösillallisen, ulkoilmassa tietty.

Matkamme päättyi virallisesti tähän ja Henkka ja Jussi suuntaisivat varhain sunnuntaiaamuna kohti lentoasemaa ja maanantai-aamuksi töihin, toisin kun me muut..

To be continued…

Tämä sateisena päivänä kamerat pidettiin pääosin piilossa, mutta jokunen kuvakin onnistuttiin aurinkoisina hetkinä ottamaan.