Tervetuloa Dolomiiteille:)

Nyt aletaan pikku hiljaa päästä reissun päälle. Tarkemmin ottaen vielä nyt mennään pilvien yläpuolella matkalla kohti Ljublianaa. Harvemmin olisi tullut ajateltua, että kaikista tämän vuoden seitsemästä vetämistäni PeterPanBike -matkoista juuri tämä on se kolmen ajopäivän matka, joka työllistää järjestelyiden osalta eniten:)

On ollut hotellihuoneiden säätämistä heti alusta alkaen ja kun ne alkoivat olla kohdillaan, niin pyörävaraukset, jotka ovat alkaneet jo helmikuussa, elävät kuljettajien vaihtuessa. Kun kaikki pyörävaraukset alkaa pikkuhiljaa loksahdehdella kohdilleen, tuleekin peruutuksia - ja niille korvaajia. Ja jälleen alkaa uusi säätäminen…. No, niistähän on moottoripyörämatkat tehty ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta ei onneksi vielä ajettu.

Ljublianalaisen vuokraamon ja hotellien mukaan ongelma on siinä, että miksi turistin pitää tulla Alpeille ajamaan juuri nyt, kun paras sesonki on päällä? Vastaus tulikin juuri kysymyksen esittäjän huulilta, sillä nythän on paras aika tulla Alpeille ajamaan moottoripyörällä….

High sesongin peak sesong alkaa näillä kulmilla, tai sanotaanko tarkemmin että näillä kurveilla juurikin elokuun viimeisellä viikolla päättyen syyskuun puoliväliiin, joten nyt ollaan parhaaseen aikaan parhaimmilla ajopaikoilla, eikä edes vähempään edes tyydyttäisi

Mitä tulee matkalaisiin, niin voidaan ajatella,  että tämä matka olisi pitkältikin Mansetour, sillä meitä manselaisia (Tampere, Tampesteri, Mansesteri, Manse jne) matkalla ovat Kari, Esko, Minna, Unna, Mari, Suvi, Sirpa, sekä Jyrki ja Jaana. “Pikkupaikkakunnilta” kotoisin ovat Jussi (Pori), Henrik, Matti , (PK-seutu) sekä Jari ja Leena (HML). Mutta tarkemmin tarkasteltuna aiemmilla PeterPan BIke -matkoilla on ollut vain Jussi, Esko ja Kari, muut ovat ensikertalaisia.

Tampereen tytöt ovat kovia Harrikka-uskovaisia, joten kovan saksalaisen BMW -kaluston tarjonta ja niiden “pakkovalinta” varmastikin tuo hurjan “opin uutta” -kokemuksen, sen positiivisessa merkityksessä. Ja onhan se uusi tilanne, jos joutuu ajamaan moottoripyörällä jossa jalat eivät yllä maahan.. ”Jalkatapithan ovat juuri siksi että niissä pidetään jalkoja” -selitykset eivät kelvanneet, nyt siis mennään vahvasti harmaille alueille..

Päästyämme Ljublianaan, tiukan majoitustilanteen vuoksi majoituimme kahteen eri hotelliin, sillä kaupunki on täyteen buukattu turisteista, ja joka tietysti näkyy jo katukuvassakin.. Vapaapäivänä oli mukava tutustua kaupunkiin kävellen ja mm. Ljublianica joen laivaristelyllä.

Matkamme alkoi tänään virallisesti yhteisellä illallisella jossa totesimme, että mukana on harvinaisen monta ensikertalaista, tervetuloa perheeseen vaan ja päälle varoituksen sanat siitä, että tämä voi viedä mennessään.:) Kertasimme myös ryhmässä ajamisen kultaiset säännöt ja kävimme läpi huomisen päivän ohjelman, joten uskoimme olevamme valmiita yöpuulle ja odottamaan aamuherätystä ja kyytejä kohti pyörävuokraamoa, jossa lopulliset “kuljettaja ja pyörä” arpajaiset suoritettasiin, toki jokaisen pyörätoivetta kunnioittaen.