Päivä 4-7 | Pyreneet | Pamplona - Baro - Villafranco Del Bierzo - Porto
Päivä 4 | Pamblona - Baro | 400km
Kolmas ajopäivä vie meidät pieniä kylänraiteitta pitkin Picos de Las Europas kansallispuiston maisemiin!
Vinkkinä seuraaville ryhmille - Pamplonasta kannattaa lähteä tietä NA-7020 pitkin - maisemat niin mahtavat nousevan auringon aikana, että unohdin jopa ottaa kuvia ;)
Tie BU-513 seuraa Ebro-joen kurveja rotkon pohjaa pitkin.
Pamplonasta pääsee Baroon lukuisia reittejä pitkin. Voi mennä rannikolle ja Bilbaon kautta tai syvemmälle sisämaahan ja isoja teitä pitkin Burgogseen, josta Baro on enää kivenheiton päässä.
Rannikko on kuitenkin yliasutettu ja ruuhkainen. Sisämaassa on paljon tasankoa ja isoja, suoria pääteitä. Joten päivän parhaat mp-reitit löytyvät jostain siitä väliltä ;) Meidän ratkaisu oli pitkälti seurata Ebro-joen kurveja niin pitkälle kun mahdollista.
Ebro (lat. Iberus, esp. Ebro, kat. Ebre) on Espanjan pisin (910km) sekä vesimäärältään suurin joki. Se alkaa Cantabrian vuorilta 1 980 metrin korkeudessa ja laskee Välimereen Kataloniassa. Tarinoiden mukaan koko Iberian niemimaa on saanut nimensä tämän joen mukaan!
Hieman ennen päättäriä ajoimme pienen Potesin kautta, josta ei majoitusta ryhmällemme löytynyt, mutta 10 kilometriä eteenpäin siitä sijaitsee 10 asukkaan Baro, josta irtosi sopivasti mahtava majatalo meidän käyttöön!
Majatalon parvekkeelta avautui melko vaikuttava maisema Picos De Europa puistolle.
Picos de Europan kansallispuisto on Espanjassa Leónin, Cantabrian ja Asturian maakuntien alueella sijaitseva pusito. Se on ensimmäinen Espanjan kansallispuisto ja sen pinta-ala on yli 64 660 hehtaaria!
La Casona de Baro majatalo - suosittelen!
Päivä 5 | Baro - Villafranco del Bierzo | 340km
Ajopäivän reitti vie meidät Picos de Europan maisemiin, Porma-järven rantoja pitkin Villafranco Del Bierzoon!
Majatalon lemmikkikatti tuli ihmettelemään meidän aamupakkausta :)
Tie N-621 Kantabrian ja Kastilian läänien rajaseudulla!
Picos de Europan vuoret ovat suurimmaksi osaksi kalkkikiveä ja ne ovat massiivisimmat kalkkikivestä koostuvat vuoret Euroopan alueella. Niiden arvellaan syntyneen hiilikauden aikana noin 345–280 miljoonaa vuotta sitten merenpohjan sedimenteistä. Maanvoimat ovat myöhemmin työntäneet merenpohjan korkeiksi vuoriksi ja sittemmin jääkaudet ovat laajentaneet murtumia rotkoiksi jollainen on esimerkiksi kansallispuiston alueella oleva kapea rotko jonka pohjalla virtaa Cares-joki.
Porma-järven maisemat tien LE-331 varrella
Päättärimme Villafranco Del Bierzo on tänä päivänä ainoastaan 3000 asukkaan kylä, mutta sen historia yltää jopa neoliittiselle kaudelle. Ensimmäiset kirjalliset maininnat paikasta sijoittuvat vuodelle 791 kun alueelle rakennettiin monasteri.
Päivä 6-7 | Villafranca - Porto, Portugali | 350km
Matkamme ensimmäinen sateinen päivä tuli vastaan juuri tänään. Ja eihän noista mutkista oikein pysty nauttimaan täysin rinnoin huonossa kelissä. Joten ajettiin kakkosteitä, mutta kuitenkin lyhintä reittiä pitkin Atlantin rannikolle ja Portoon…
Tie Geresin kansallispuiston läpi Portugalin puolella
Hotellimme Portossa on ehkä yksi erikoisimmista paikoista joissa olen viettänyt yön ja siitä todisteena tämä dronekuva :) Paikka on erikoinen siis hyvällä tavalla - rikkaan perheen vanha kartano, joka on restauroitu guesthousiksi, mutta on kuitenkin jätetty tietynlainen vanhanajan tunnelma. (Hotel Castelo Santa Catarina)
Vapaapäivä Portossa
Portugalin toiseksi suurin kaupunki sopii vapaapäivän kohteeksi erinomaisesti ja täällä voisi helpostikin viettää vaikka pitkä viikonloppu kaupunkiloman muodossa. Porton sydän ja sielu ovat sen vanhassa kaupungissa, joka kuuluu Unescon on maailmanperintökohteiden listalle. Lukuisat monumentit ja rakennukset aina tuhat vuotiaasta katedraalista neoklassiseen pörssiin ja portugalilaishenkiseen Santa Claran kirkkoon huokuvat historian havinaa.
Porton muita tunnettuja nähtävyyksiä ovat esimerkiksi Serralvesin museo taideannillaan, arkkitehtuurisesti kiinnostava Casa de Música -kulttuuritalo sekä kaupungin lukuisat kirkot. Vierailun arvoinen kohde on ehdottomasti myös Livraria Lello, joka on yksi maailman kauneimmista kirjakaupoista.
Kaupungin läpi virtaa Douro-joki, joka jakaa sen kahtia. Jos ollaan ihan tarkkoja niin joen eteläisellä rannalla on jo toinen kaupunki - Villanova De Gaia, mutta nämä ovat niin sulautuneet toisiinsa, että jopa paikalliset kutsuvat molempia puoliskoja Portoksi.
Villanova De Gaian puoleinen ranta on täynnä viini / portviini kellareita sillä kuulemma tälle puolelle aurinko ei paista niin paljon ja viinit pysyvät viileimpänä. Porto on tunnettu maailmalla kaupungin mukaan nimetystä portviinistä. Douron viinialueilla valmistettava makea jälkiruokaviini on mainio tuliainen Porton-lomalta. Viinin ystävien kannattaa vierailla myös alueen viinitiloilla tai -kellareissa, joissa järjestetään maistelukierroksia.
Viinin lisäksi Portossa voi nauttia myös maistuvasta ruoasta. Kaupungissa syödään paljon kalaa ja mereneläviä, ja esimerkiksi turskasta valmistetut annokset ovat suosittuja. Yksi kaupungin erikoisuuksista on tuhti francesinha, joka on lihalla täytetty ja juustolla kuorrutettu kerrosvoileipä.
Calemin kellari on yksi kaupungin vanhemmista ja arvostetuista Portviinin tuottajista. Tämä paikka järjestää myös mainioita maistelukierroksia!
Mikä on Portviini?
Dourojoen laaksossa on valmistettu korkealaatuista viiniä jo ainakin 1400-luvun puolivälistä lähtien. Nykyisen muotoiseksi väkevöidyksi makeaksi viiniksi portviini kehittyi 1700- ja 1800-luvuilla. Väkevöity juoma kehitettiin, kun viiniin piti saada parempi säilyvyys pitkien merimatkojen ajaksi. Vuodesta 1756 lähtien portviinin nimi on ollut suojeltu: sitä saa käyttää vain Douron laaksossa Pohjois-Portugalissa valmistetusta portviinistä
Portviini tuli suosituksi Englannissa vuonna 1703 solmitun Methuenin sopimuksen jälkeen. Siinä Englanti sopii Portugalin kanssa siitä, että he maksoivat portugalilaisesta portviinistä vain 2/3 siitä mitä ranskalaisesta viinistä. Järjestelyt liittyivät Ranskan ja Englannin välillä tuolloin vallinneisiin huonoihin suhteisiin. Porton kaupunkiin muodostui nopeasti brittiläisten viinikauppiaiden yhteisö, jonka liiketoimintana oli portviinin valmistaminen ja laivaaminen Englantiin. Varsinainen viininviljely tapahtui Douron yläjuoksulla, mistä viini laivattiin jokea pitkin tynnyreissä Portoon varastoitavaksi ja sekoitettavaksi valmiiksi vientikelpoiseksi viiniksi.
Valmistus:
Portviini valmistetaan Douron alueen paikallisrypälelajikkeista. Näitä ovat muun muassa Touriga Nacional, Touriga Francesa, Tinta Barroca ja Tinta Cão.
Portviiniin lisätään käymisen aikana 77-prosenttista alkoholia, jolloin käyminen keskeytyy ja viiniin jää jäljelle rypälesokeria, joka tekee juomasta makean. Samalla viiniin jää jäljelle rypälemehun alkuperäistä hedelmäisyyttä ja marjaisuutta. Yleensä viinin annetaan käydä 2–3 päivää ennen käymisen keskeyttämistä. Viiniin lisättävänä alkoholina käytetään korkealaatuista viinispriitä.
Portviiniä säilytetään ja kypsytetään tammitynnyreissä vähintään kaksi vuotta, mutta usein vuosikymmeniä. Pitkän tynnyrikypsytyksen aikana tuoreen portviinin hedelmäiset aromit muuttuvat rusinaisiksi ja pähkinäisiksi, sillä viini hapettuu ja tammesta liukenee viiniin aromiaineita. Samalla viinin väri muuttuu läpinäkymättömän tummanpunaisesta läpikuultavan punaruskeaksi.