Päivä 1 I Helsinki - Barcelona

Barcelonan vähemmän tunnettu kutsumanimi on Ciutat Comtal eli kreivikaupunki. Asukkaita tänä päivän noin 2 miljoona ja Barcelona toimii Katalonian itsehallintoalueen pääkaupunkina.

Kaikki olemme toki kuulleet uutisista tai lukeneet lehdistä, sen että Katalonian alue taistelee aika aktiivisesti itsenäistymisen puolesta:

Katalonian parlamentti äänesti alueen itsenäisyydestä 27. lokakuuta 2017 julistaen Katalonian tasavallan. Espanjan keskushallinto mitätöi itsenäisyysjulistuksen ja otti Katalonian suoraan hallintaansa. Espanjan senaatti päätti itsehallintoelinten siirtämisestä väliaikaisesti keskushallinnosta riippuvaisiksi. Itsehallinto siirtyi takaisin Katalonian aluevaaleilla valitulle hallitukselle 2. kesäkuuta 2018. Mielenosoituksia ja jonkinlaisia rähinöitä esiintyy silloin tällöin, mutta ainakin matkamme ajankohtana tilanne vaikutti rauhalliselta.

Itse Barcelonassa on lukuisia nähtävyyksiä esim. kaupungin tunnetuin maamerkki on Gaudín 1800-luvun lopulla suunnittelema, yhä rakenteilla oleva Sagrada Família, katolinen kirkko.

Barcelonan vanhakaupunki (Ciutat Vella) on Euroopan suurimpia keskiaikaisia keskustoja, ja siellä sijaitsee muun muassa Barcelonan goottilainen katedraali. Vanhakaupunki jakautuu useampaan eri naapurustoon, kuten Barri Gòtic, Raval ja Born.

Sagrada Famílian ja keskustan keskiaikaisten osien lisäksi Barcelonan tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa Palau de la Música Catalana, Montjuïcin kukkula kaupungin eteläpuolella, länsipuolella sijaitseva Tibidabovuori huvipuistoineen ja kirkkoineen, Plaça de Catalunyalta venesatamaan johtava La Ramblan kävelykatu sekä venesataman tuntumassa sijaitseva rantakatu, Passeig Marítim.

Päivä 2 I Barcelona - Andorra - Sort I 370km

Ensimmäisen ajopäivän ensimmäisenä haasteena oli päästä Barcelonan ruuhkista ohi ja hiljaisimmille kylänraiteille. Aivan kuten elokuvissa ei ryhmä-ajo heti sujunut kaupungin vilskeessä, mutta saimme porukasta eksyneen Timon kiinni Bergan kaupungissa. Kerrattiin ryhmässä-ajo säännöt vielä uudestaan (kuten merkkaukset) ja sovimme monella matkalla hyväksi todetun säännön - se joka kadottaa takana tulevan tarjoaa illalla kypäräkaljat koko ryhmälle :) Johan alkoi sujua!

La Molinassa pysähdyimme kahville ainoaan auki olevaan paikkaan. Talvisin tämä paikka on vissin valtava laskettelukeskus, mutta näin lokakuussa täysin autio.

Saimme matkaan mahtumaan yhden ylimääräisen maan, sillä Andorraan tultiin Ranskan kautta, jotta voisimme ajaa kuuluisan Pas De La Casan alusta loppuun. Andorraan nykyään pääsee helposti myös D’Envaliran tunnelia pitkin, mutta jos havittelee maisemareittiä, niin suosittelen tietä CG-2 sen vierestä (Pas De la Casa)

Tie oli erittäin makea ja hyvässä kunnossa, mutta keli teki täyskäännöksen aurinkoisesta sateiseen ja kun noustiin yli 2 kilometriin, niin iski myös sankka sumu kaiken kukkuraksi. Sumussa emme edes huomanneet aluksi, että edessä on raja-asema. Rajalla ei ollut varsinaista valvontaa, vaikka Andorra ei ole EU-maa - autoilijoilta kysytään silloin tällöin papereita, mutta meidän prätkäjengille vaan viittoiltiin jatkamaan matkaa.

Joltain kaverilta olen kuullut, että Pas De La Casan kaupungissa on Euroopan korkeimmalla sijaitseva bensa-asema (2050m). Tankkasimme ensimmäisessä asemassa kylän laidalla, olettaen että se on se korkein. Sen jälkeen tuli parin kilometrin matkalla vielä 5-6 asemaa, joista osa saattoi olla pari metriä korkeimmalla kun meidän ;)

Hetken mietin miksi 2000 asukkaan kylässä on melkein 10 bensa-asemaa, mutta tajusin sen kun näin litrahinnat - 1.1€ verrattuna 1.3€ Espanjan puolella. Eli Andorrassa on suhteellisen edullinen bensahinta verotuksen takia ja kaikki paikalliset asukaat - Ranskasta ja Espanjassa käyvät täällä bensarallissa!

Andorra otettiin matkan varrelle melkein vaan laittakseen ruksin seinään - on ajettu tässäkin! Muuten tämä vuorten ympäröimä kääpiövaltio on melko tylsä vierailukohde. Meillä meni aamulla hetki päästä Barceloonasta ulos ja pienillä teillä matkanteko on ollut melko hidasta, joten paljon aikaa ei Andorralle jäänyt, jos mieli teki päästä valoisaan aikaan perille.

Päätimme kuitenkin pysähtyä puoliksi tunniksi Andorran pääkaupunkiin Adorra la Vellaan. Matkan edetessä ostoskeskusten määrä alkoi taas kasvaa ja liikenne lisääntyä. Pääkaupungin tienoilla oli jo kauhea ruuhka. Parkkipaikka moottoripyörille löytyi kuitenkin yllättävän sutjakasti ja pysähdyimme käytännössä ydinkeskustaan.

Historian oikusta syntynyt valtio on säilyttänyt omalaatuisen asemansa kahden suurvallan välissä vuosisatojen ajan. Andorra ei kuulu Euroopan Unioniin, vaikka se onkin monin tavoin kytköksissä EU:hun. Eniten se on silti kytköksissä rajanaapureihinsa Ranskaan ja Espanjaan. Maa on nykyisin demokratia, mutta valtionpäämiehinä sillä on peräti kaksi ruhtinasta: Ranskan presidentti sekä viereisen Urgellin piispa Espanjan puolelta. Järjestely on ainutlaatuinen.

Andorran suurin nähtävyys on Andorra itse. Maan nähtävää ovat vuoret ja se, kuinka pieni maa on onnistunut säilymään suurvaltojen välissä ja kehittänyt ja säilyttänyt omaleimaisia asioita.

Maailmankuulut supernähtävyydet kuitenkin puuttuvat. Tänne tullaan tekemään asioita: shoppailemaan, viettämään aikaa, retkeilemään ja laskettelemaan. Toki maassa on pienempiä nähtävyyksiä vaikka kuinka paljon: museoita, kirkontorneja ja sen sellaista.

Päättärinä tänään toimii pieni ja inhimillinen 2,5 tuhannen asukkaan Sort.

Hauska fakta:

Nimi “Sort” tarkoittaa Katalanian kielellä “Onnea” tai “Tuuria” ja paikallinen supermarketti on käyttänyt tätä myyntikikkana väittäen, että tilastollisesti Sortista ostetut lottokupongit ovat voittaneet useammin, kun muualta Espanjassa hankitut!

Iberian niemimaalla ei voi matkustaa mainitsematta paikallisia ilmakuivattuja kinkkuja!

Vuoristokinkku on erittäin oleellinen osa espanjalaista ruokapöytää. Ravintoloissa sitä saa yleisesti tapaksina tai pieninä annoksina. Kaupasta sitä saa joko valmiiksi viipaloituna ja pakattuna kuten muitakin lihatuotteita. Erityisissä "jamonerioissa", kinkkutuotekaupoissa, tai vähänkin suuremmissa marketeissa siivuja voi ostaa suoraan kinkusta veistettynä. Kokonaisen kinkunkin voi ostaa, ja niiden kappalehinnat voivat parhaissa laaduissa olla hyvin monia satoja euroja.

Kinkkua säilytetään sorkastaan ripustettuna, mutta käyttöön otettaessa se kiinnitetään erityiseen leikkaustelineeseen. Kinkunleikkaajan tärkein työväline on ohut- ja pitkäteräinen ja taipuisa veitsi, "jamonero" tai "cuchillo jamonero", jolla hyvin ohuet viipaleet irrotetaan tarkkaan määritellyllä tavalla ja järjestyksessä. Viipaleet leikataan aina syiden suuntaisesti, mikä saattaa joskus oudoksuttaa pohjoismaiseen kinkunkäsittelyyn tottunutta.

Espanjalainen ilmakuivattu kinkku jakautuu Jamón Serranoon (joka olisi kirjaimellisesti 'vuoristokinkku') ja Jamón Ibéricoon (iberialainen kinkku)

Jamón Ibérico

Nimitykseen on oikeus vain ympäristöystävällisellä tuotteella, joka on valmistettu vapaasti laiduntavasta iberiansiasta, cerdo ibéricosta. Lisäksi tuotenimestä voi käydä ilmi esimerkiksi, että sikoja on ennen teurastusta ruokittu osittain tai kokonaan tammenterhoilla (bellota). Jos kinkun etiketissä lukee Jamón Ibérico de Bellota, voi kilohintakin olla kolminumeroinen.

Tummasta ja lähes mustajalkaisesta iberiansiasta (ja siitä tehdystä kinkusta) käytetään myös epävirallista nimitystä "pata negra" eli mustajalka. Nimitykselle on kehittynyt espanjan kieleen huippulaatua tarkoittava merkitys: esimerkiksi voitaisiin sanoa, että "Rolls-Royce on autojen pata negraa" ;) Virallisissa yhteyksissä pata negrasta ei enää puhuta, vaan siitä on päinvastoin haluttu eroon sen harhaanjohtavuuden vuoksi; valmiin tuotteen väristä ei rotua aina voi silmämääräisesti erottaa.

Jamón Serrano

Nimitykseen oikeutettuja kinkkuja valmistetaan useista muista sikaroduista, joita kutsutaan yhteisnimellä "cerdo blanco". Sikojen kasvatusolosuhteet vaihtelevat, samoin jonkin verran valmistusprosessit, mutta ne on tarkkaan määrätty asianomaisen D.O.-alueen säännöissä.

"Valkoisia sikoja" kasvatetaan kaikkialla Espanjassa, mutta vain D.O.-määritykset täyttävä tuote saa käyttää nimiketta "Jamón Serrano".

Valmistus:

Aluksi kinkut peitetään kokonaan suolalla, jolloin myös lihan vesipitoisuus alkaa laskea. Tämä vaihe kestää tyypillisesti 20–30 päivää. Sen jälkeen kinkut pestään vedellä ja tarvittaessa suolataan kevyemmin uudelleen. Myöhemmin lihan annetaan kuivua ja kypsyä ilmassa, enimmillään jopa useita vuosia. Valmis tuote on menettänyt jo yli kolmanneksen alkuperäisestä painostaan. Prosessi muokkaa lihan sekä proteiineja että rasvoja ja antaa tuotteelle sen erittäin arvostetun maun ja ulkonäön.

Lopullinen tuote on esim. prosciuttoa ja Bayonnen-kinkkua

• kuivempi

• rakenteeltaan kiinteämpi

• maultaan moniulotteisempi

• aromiltaan voimakkaampi

• pitempään kypsytetty

Vuoristokinkussa on, toisin kuin muissa mainituissa, aina sorkka mukana.

Päivä 3 I Sort - Pamplona I 370km

Tietä N-260 pidetään motoristien mekkana ja pakollisena pätkänä jos näillä seuduilla ajelee. Tie on todellakin upea ja melkoisen autio, sillä suurin osa liikenteestä ajelee isompia ja vähemmän mutkaisia “autovia” eli motareita. Asfaltin kunto vaihtelee ja on myös pätkiä joita ei ole korjattu todennäköisesti tällä vuosituhannella, mutta ajokunnossa kaikki kuitenkin.