Toiseksi viimeisen ajopäivä Mindatista kohti alavia maita ja Mondyaa lähti liikkeelle yhdeksän aikaan aamulla ja heti lähdettiin tulemaan alaspäin mutkaisia teitä. Tämä oli tunneissa pisin ajopäivämme ja samalla makein teiden suhteen. Oli paljon hienoa kumpumaista maisemaa ja mutkatie kallisteli mukavasti. Paikoittain tie oli melko rikkonaista, mutta monin paikoin ihan hyvää ja ajettavaa.

Paljon mahtui taas reitin varrelle maalaistaloja ja kylän raitteja sekä niitä edellispäivistä tuttuja härkävankkureita. Se kyllä näkyy kaikkialla, että suurin määrä kansasta työskentelee maatalouden parissa. Perille Monywaan saavutiin auringon laskiella, mutta kuitenkin valoisan aikaan. Suihkuun, puhtaat vaatteet päälle ja syömään. Monywa on vajaan parinsadan tuhannen asukaan kaupunki Monywan piirikunnassa Sagaingin alueella. Monywan lähellä tunnentuin nähtävyys on Laykyun Sekkya, maailman kolmanneksi suurin patsas joka luonnollisesti esittää Buddhaa ja on 113 metriä korkea.

Mondya - Mandalay

Viimeisen ajopäivän käynnistimme Mondoyasta kohti lähtöpistettämme Mandalayta jälleen kerran auringon paisteessa. Sadepäiviä ei tällä matkalla ole ollut laisinkaan eikä juuri pilvistäkään joten ei ole tarvinnut sadevaatteita päälle laitella. Matkalla käytiin katsomassa 113 metriä korkea Laykyun Sekkya patsas ja olihan siellä muitakin patsaita sekä uusia tekeillä. Se on kuulemma niin, että tuommoisia isoja patsaita tekemällä saa paljon hyvä karmaa ja jos on tehnyt jotain pahaa, niin tuo on keino hyvittää pahoja tekoja. Vielä ennen Mandalayta käytiin katsomassa Mingun Pahtodawgyin keskeneräinen temppeli, jonka rakennustyöt päättyivät 1790 ja niissä oli mukana tuhansia vankeja ja orjatyövoimaa. Silloinen kuningas sai jostain päähänsä, että kun temppeli olisi valmis, niin kuningaskuntakin olisi tullut tiensä päähän joten hommat lopetettiin siihen. Temppelin lähellä on toinen nähtävyys Mingunin kello. Kello painaa 90 718 kiloa ja oli aivan viime vuosiin saakka maailman suurin soittokello. Vielä ajo Irrawaddy joen yli Mandalayn puolelle ja ajomme oli tullut päätökseen. Palautettiin pyörät, käytiin kirjautumassa hotelliin ja lähdettiin illalliselle paikallisen yhteistyökumppanimme kanssa. Kaikki ehjänä perillä joten sen suhteen matka meni mukavasti, ettei mitään isompia kaatumisia tullut.

Myanmar maana oli juuri sen tyyppinen kun ajattelin. Turisteja ei edelleenkään kauheasti näy. Maa kehittyy koko ajan, mutta kovin nopeasti se tuskin käy. Hyviä majapaikkoja täältä löytyy ja monet tiet ovat ihan kelpo kunnossa. Pikkuhiljaa tännekkin todennäköisesti tulee virtaamaan enemmän ja enemmän turisteja, mikä tämän maan taloudelle olisi tietysti hyvä asia. Kansa on melkoisen köyhää, mutta hyvin ystävällistä ja antavat turistin olla rauhassa vaikka eivät meikäläisiin ole kauheasti tottuneet varsinkaan syrjäseuduilla. Ruokakulttuuri naapurimaa Thaimaaseen verrattuna on paljon yksipuolisempaa, mutta ruoka on kuitenkin hyvää. Aika pitkälti valittavissa kaupunkien ulkopuolella on riisiä tai nuudelia ja siihen sekaan kasviksia ja kanaa. Kaupungeissa on sitten saatavana monipuolisemmin kaikkea.

Kaiken kaikkiaan Myanmar on turistille helppo maa. Liikenne on tyyppillistä hallittua kaaosta, mitä näissä etelä- ja kaakoisaasian maissa on tapana olla, mutta ajoneuvoja on vielä kohtuullisen vähän. Tällä matkalla toki kierrettiin vaan pieni osa maasta, mutta matkan varrelle mahtui monta mielenkiintoista paikkaa aina Inle järvestä vuoristokyliin ja eläväiseen Mandalayhin. Kiitokset kaikille matkakumppaneille onnistuneesta matkasta ja paikalliselle matkanjärjestäjälle Discoverylle ja Mika Itävaaralle matkan järjestelyistä. Kaikille blogin seuraajille haluan sanoa, että tulkaa Myamanmariin.