PeterPanBike | Seikkailuja Moottoripyörällä

View Original

Päivät 2-3 | Mandalay - Pyin oo Lwin - Inle järvi

Mandalay - Pyin oo Lwin

Aamu sarasti aurinkoisena Mandalayssa kun valmistauduttiin ensimmäiseen ajopäiväämme. Tänään ei ollut kiire tien päälle ja se oli myös hyvä jotta eilen saapuneet ehtivät ottaa kunnon levon ja palautua yölennosta. Rauhallinen aamiainen ja puoli kymmenen pintaan meillä oli pyörät valmiina hotellilla ja päästiin matkaan. Alkulämmittelyna kierrettiin Mandalayn palatsi ympäri, vaihdettiin hieman valuuttaa tuleville päiville ja poistuttiin kaupungista. Seurattiin päätietä perille saakka, mutta koska meillä oli aikaa niin päätettiin lähteä käymään läeheisellä vesiputouksella. Tie sinne oli kaunis pieni hiekkatie ja perille päästyämme meitä odotti reipas kävely alas putouksille ja takaisin. Osa jäi suosilla näköalapaikalle ja osa meistä lähti alaspäin kävelemään. Maasto oli melkoisen jyrkkää ja osin melko vaikeakulkuista. Loppuen lopuksi minä, Olli ja Sami käytiin vilkaisemassa putous muiden käännyttyä aikaisemmin takaisin. Mikään erikoinen nähtäyys ei ollut kyseessä, mutta kävely tuo aina mukavaa vaihtelua pyörän päällä istumiseen.

Hotellin pihassa lähdössä matkaan

Täällä on paljon varavoimaa varmistamassa bisneksen toimivuuden sähkökatkosten aikana.

Kauppa se on mikä kannattaa.

Välillä ajeltiin isoa ja väillä pientä baanaa. Tässä sitä isoa.

Matkalaiset vasemmalta Kari Pihlajaniemi, Kimmo Kauranen, Sami Salmela, Markku Rantala, Olli Kotaja, Alar Nisu, Ilpo Janka, Hannu Salonen, Esko Mäki ja Jouko Järvinen

Vesiputousekskuriolla.

…jossa maasto vaati välillä vähän tasapainoilua.

Perille Pyin oo Lwinin kaupunkiin saavuttiin neljän aikaan ja käveltiin viereiseen katuravintolaan olusille tai tarkemmin paikalliselle viinille, koska olutta ei riittänyt kaikille. Pyin oo Lwin on reilu 250 00 asukkaan kaupunki reilu 1000 metrin korkeudessa. Alunperin paikka on ollut brittiläisten siirtomaaherrojen "kesäkaupunki" viileämmän ilmastonsa takia. Kirjalija George Orwell on asunut täällä vuosina 1922-27.

Mukavasti meni päivän ajo. Kalusto on hyvässä kunnossa ja osalle kokemus Enfieldeistä oli uusi ja vaikutti siltä, että se oli mieleinen. Enfield menee mukavasti huonommallakin alustalla ja vääntöä riittää tarpeeksi kipuamaan jyrkempiäkin mäkiä.

Kypäräviineillä.

Pyin oo Lwin - Inle järvi

Tänään oli aikainen herätys, koska matkaa olisi edessä noin kolmesataa kilometriä ja pienempää tietä. Kello 6:30 aamiaiselle ja siitä tunnin päästä tien päälle. Pyin oo Lwin jätettiin taaksemme ja suunnattiin kohti maaseutua ja sitähän täällä riittää. Reittimme kierteli pienestä taajamasta toiseen välillä pitkin peltoja ja vuoristoisia teitä. Maatalouden osuus BKT:sta on täällä 38 % ja maatalouden parissa työskentelee kaksi kolmasosaa väestöstä, joten se on maan näkyvin osa kun täällä liikkuu paikasta toiseen. Melko alkeellisilla työvälineillä maataloutta yhä harjoitetaan ja traktoreita ei paljon näy vaan puhveleilla hommaa yhä hoidetaan. Puisia puhvelivankkureita näkyy kaikkialla ja tien varsilla kulkee pelloita tulevia ja sinne meneviä miehiä, naisia ja lapsia joka puolella. Maiseimien ja reitin puolesta päivä oli hieno. Vähän pari Enfieldiä yskii, mutta kun meillä on mukana mekaanikko, niin ei niin haittaa. Ollin pyörässä oli vähän sähköongelmia mutta Ilpon pyörässä moottoripuolella on häikkää ja loppumatkasta se moottori sanoi itsensä irti. Minä otin paikallisoppaan pyörän ja Ilpo minun, jonka jälkeen suunnistettiin perille Inle -järven rannalle majapaikkaamme. Vaikka päivä oli melko pitkä ja osa tieosuuksista melko hitaita päästiin kuitenkin vähän jälkeen viiden perille ja antoisa ajopäivä oli paketissa.

Pyin oo Lwin on tunnettu hevosvankkureistaan

…sekä brittiläistyylisestä kellotornistaan,

Hienoja teitä ja maisemia mahtui päivään yllin kyllin.

Huoltoasema.

Tämä on tyypillinen näky. Lapset mukana maatöissä.