Inle-järvi

Tänä aamuna herättiin pitkähäntäveneiden pärinään, jotka suhailevat järvelle ja takaisin ikkunamme alta. Aamialainen ja valmistautumminen veneajelulle. Inle-Järvi on Myanmarin toiseksi suurin järvi ja sen suosio matkailukohteena perustuu Järvellä asuvaan Intha-kansaan, joiden tomaatti- ja kukkaviljelmät kelluvat järvessä. Asumuksensa Inthat ovat rakentaneet järven päälle paalujen varaan. Heillä on myös omintakeinen tapa soutaa seisten, toinen jalka kietoutuneena melan ympäri. Miten lienee aikanaan tuollanen tapa kehittynyt, kun on niitä paljon helpompiakin tapoja. Ehkä tyylin kehittäjä on ollut hyvä puhuja tai korkeassa arvossa. Mielenkiintoista olisi kuulla perustelut.

Teimme veneretken järvelle tutustuen silkin- ja sikarin valmistukseen sekä vierailimme hopeapajalla. Nämä ovat alueen päänähtävyydet turisteille ja kaikkialla oli tuotteita myynnissä. Järvellä näkyi myös joitain Inthoja kalastamassa yhden jalan tekniikallaan. Se onko tuo enää tänä päivänä tarpeellista vai ovatko he sinne palkattu turistien nähtäväksi on arvoitus. Turismi on iso osa Inle-järven toimintaa ja jos se vaurastuttaa aluetta niin se on hyvä asia. Veneretken jälkeen meillä oli vapaata aikaa, jonka jälkeen vuorossa oli itsenäisyyspäivän illallinen jonka kunniaksi mentiin syömään vaihtelun vuoksi intoialaista ruokaa. Huomenna matka jatkuu ja odotettavissa on jälleen makeita teitä ja hienoja maisemia ja rutkasti maaseutua.

Inle-järvi - Kalaw

Tänään lähdettin liikkeelle vasta kello yhdeksän aikaan, koska kilometrejä ei olisi kauheasti edessä. Ilpon pyörä oli vaihtunut ja alla oli nyt vastaava Enfield. Aamu Inlellä oli viileä, joten takit päällä lähdettiin tien päälle. Eilisen tapaan liikuttiin jälleen petojen keskellä joita täällä riittää. Päivän kulttuurikohteena meillä oli Pindayan luolat. Luolien sisällä on tuhansia Buddha patsaita joista ensimmäiset 1700 luvulta. Legenda kertoo, että kerran oli seitsemän prinsessaa, jotka kylpivät läheisessä Pontaloke-järvessä ja menivät lepäämään luoliin. Sitten paikalle saapui jättiläishämähäkki, joka nappasi prinsessat. Mutta eipä hätää kun paikalle saapui prinssi ja nuolella ampui hämähäkin ja prinsessat olivat vapaita.

Luolavisiitin jälkeen jatkoimme matkaa kohti Kalawin kaupunkia. Reitti kiemurteli peltojen välistä kunnes saavuttiin suuremmalle päätiellä. Valtaväylät ovat täällä kyllä hyvässä kunnossa. Leveää kaksikaistaista tietä jota on nopea edetä. Päivän päätepisteemme Kalaw 1300 metrin korkeudessa on myös aikanaan ollut brittien asuttama joka näkyy paikan arkkitehtuurissa. Täällä on varsinkin nyt auringon laskun jälkeen poikkeuksellisen kylmä +11 astetta, mutta onneksi huoneissa on ilmalämpöpumput.