Vapaapäivä on vietetty ja majoituspaikkamme johtajatar
haluaa kuvata meidät, kun lähdemme aamulla portista ulos. No sehän sopii meille
ja ystävällinen henkilökunta toivottaa vielä seuraavan PeterPanBiken ryhmän
tervetulleeksi marraskuussa 2020.

Lähdemme tänään kahdessa ryhmässä etenemään kohti
Grahamstownia, niin että ensimmäisessä ryhmässä on seitsemän pyörää ja
jälkimmäisessä ryhmässä on neljä pyörää. Pysähdymme tankkaamaan ja huomaan että
Suutarin Raijaa ja Eeroa ei näy eikä kuulu. Hetken päästä soi puhelin ja Eero
kertoo ajaneensa meidän ohi ja odotti meitä kaupungin jälkeen. Samalla hän
varoitti meitä poliisien tutkasta, joka oli laitettu kaupungin jälkeen olevalle
pitkälle suoralle ja siinä helposti olisi voinut nopeus nousta yli sallitun.
Mutta nyt menimme poliisin ohi peräkanaa, kuin ne kuuluisat köyhän talon
porsaat. Eli onni onnettomuudessa, kun Suutarit hetkeksi hävisi, niin säästyimme
ehkä sakoilta.

Seuraavalla taukopaikalla tarkastimme muutamasta pyörästä
ilmanpaineet j hyvä niin. Kolmeen pyörään jouduimme lisäämään painetta. Onneksi
meillä on ammattimies siihen hommaan eli Lajusen Rami Kumisetä Oystä.

Tänään kilometrejä tuli tähän mennessä eniten 451 km, mutta
vaikka lämpötila oli yli 35 Celsiusta, niin ei yhtään ottanut koville. Kaikkeen
tottuu sanoi vanha kansa.

Jälleen täytyy vaan ihmetellä, että miten yhdessä maassa voi
olla niin upeat tiet ajaa moottoripyörällä. Jopa moottoritiet ovat mutkaisia.