Oulun Scandic “Steissön” lähetti meidät aamulla liikkeelle, ja matka kohti pohjoista saattoi alkaa heti tankkauksen jälkeen. Iissä poikkesimme ostoksille kasvattamaan Tuulan Indiainin toimintasädettä noin 50 %:lla. Kun Tuula sai hankittua varabensakannunsa ja sijoitettua sen taktisesti Juhan Gessun perään, alkoi erämaa runin elementit olla kohdillaan.

Matka alkoi kuitenkin melko rauhallisesti, sillä tuntui, ettei Oulun ja Kemin välillä olevia ikuisia tietöitä saataisi koskaan valmiiksi. Tietöihin oltiin kuitenkin varauduttu, ja livahdimme varasuunnitelman mukaisesti heti kun mahdollista “frontage roadille” kohti Kemijokea. Kemijoen itäreunaa pitkin jatkoimme puolestamme kameravapaata tietä kohti Rovaniemeä.

Saavuimme Rovaniemelle ja sen pian jälkeen myös Napapiirille. Tosin jotkut huomasivat ensimmäisen tilaisuutensa yrittää eksyä jo Rovaniemellä ajamalla liikenneympyrästä kohti Muoniota, mutta kokeneemmat asiakkaamme johdattivat heidät nopeasti kaidalle polulle. Napapiirillä joulupukki sai puolestaan selvittää syyn moiseen valppauden herpautumiseen, ja syyksi selvisi tuntuva matkakuume.

Nyt oli ylitetty Pohjois-Kalotin rajan ilman rajamuodollisuuksia ja oltiin Lapissa. Otimme vielä pakolliset kuvat Napapiirin ylityksestä, jonka jälkeen laitoimme hyrrävoimat töihin ja suuntasimme kevyin mielin kohti Saariselkää. Tänä vuonna ei Jänkällä jytissyt, (corona time) mutta poikkesimme kuitenkin Kaunispäälle maisemia ihastelemaan.

Matkamme Oulusta oli kohti Karaskokea oli taittunut viiden pysähdyksen taktiikalla, joka tuntui myös toimivan. Matkan edetessä luonnollisesti myös Karhun pesäkivi käytiin tarkastamassa. Jotkut kiipesivät saman tunturin harjanteelle ihastelemaan maisemia, jotka kuulemma tarjosivat näkymän jopa Tallinaan ja Murmanskiin asti, vieläpä samanaikaisesti. Olikohan tämä havainto nyt sitä Lapin hulluutta ja oliko mukana vain normaalit Lapin lisät?

Aamulla arvottu ajojärjestys osoittautui toimivaksi ja päivän vanha ajoryhmämme soitti heti yhteen kun Lontoon Filharmoniikot konsanaan.

Kaamasen tiellä kohti Karasjokea porot alkoivat olemaan jo tutumpi näkymä, mutta sopimuksemme mukaisesti ne pysyttelivät poissa ajolinjoilta. Karasjoen Scandic ja sen Kammiravintola otti onnelliset matkalaiset syleilyynsä, eikä herkullisen illallisen jälkeen unta tarvinnut pitkään odotella. Illallisen ohjelmaan kuului tietysti hauska nimileikki; kuka kukin on ja mikä pyörä..