ALKUSANAT

Matkailualalla kevät-kesä 2020 on ollut myllerryksiä täynnä ja suunnitelmat ovat muuttuneet moneen otteeseen. Rajat menivät kiinni-auki jojon lailla ja suositukset vaihtuivat aamusta iltaan.

Turhaa se on kuitenkin murehtia asioita joihin et voi vaikuttaa, joten päätin kaivaa esille luotettavan “To Do” listan jossa rivillä kolmekymmentä jotain luki - “Aja Suomen halki pikkuteitä pitkin”.

Tuumasta toimeen on tunnetusti lyhyt matka ja pienen suunnittelutuokion jälkeen etupyörä osoitti kohti pohjoista. Matkaa kertyi yli 4000 kilometriä seuraavien viikkojen aikana Suomen syrjäseutuja kiertäessä.

Tuli todettua, että aina ei tarvitse lähteä kauas nähdäkseen jotain uutta ja jännittävää. Seikkailumotoristille Suomi on suoranainen aarrearkku. Siitä pitävät huolen karun kaunis, jääkauden muovaama luonto, kristallinkirkkaat järvet, vehreät metsät, vieraanvaraiset ihmiset, mielenkiintoinen sodanaikainen historia ja syvälle juurtunut saunomiskulttuuri 😅

Samalla päässäni alkoi jyllää idea mp-matkasta jossa kolutaan juuri näitä tuntemattomia seutuja, pieniä vaihtelevia teitä pitkin. Ajopäivät pidetään kohtuullisina, sillä tarkoitus on myös nähdä, haista ja kokea mahdollisimman paljon kuriositeetteja tien varrelta + löytää se abstrakti “suomalaisuus”.

Näin syntyi “Soraa & Saunaa”- konsepti jota nyt lähdetään testaamaan 10 rohkean motoristin voimin. Pysykää perässä!

Konepyöräterveisin,

Dani 08.08.2020 | Vantaa

HAMINA - KUNINKAANTIE - SALPALINJA - KUMMAKIVI - SULKAVA - SAVONLINNA | 380KM

Tänään tuli opittua, että Hamina on Kymenlaakson vanhin kaupunki, perustettu 1653 ja sitä kutsutaan myös Ympyräkaupungiksi mielenkiintoisen kaupunkikaavan ansiosta. Samankaltaisia, 1700-luvulta peräisin olevia, ympyräasemakaavoja on maailmassa vain harvoissa kaupungeissa, joista tunnetuimpia on Palmanova Italiassa. Ei tarvitse pitkälle lähteä, kun matkailu jo avartaa :)

Haminan ympyräkeskustan keskipisteenä on kahdeksankulmainen Raatihuoneentori, jolta lähtee kahdeksan säteittäistä katua. Näitä leikkaa kaksi samankeskistä sisäkkäistä ympyräkatua, Pikkuympyräkatu ja Isoympyräkatu. Näistä vain Pikkuympyräkatu tekee täyden kierroksen Raatihuoneentorin ympäri, Isoympyräkatu vaillinaisen kierroksen. Isoympyräkadun ulkopuolella on linnoitusketju, jolla keskusta on ympäröity. Suurin osa Haminan vanhimmasta rakennuskannasta sijaitsee linnoitusketjun sisäpuolella.

Suurin osa ryhmästä tuli Haminaan jo eilen majoittuen SpaHotellissa keskustan tuntumassa. Tuomo taas ajeli aamuviileällä ja kurvaili hotellin parkkipaikalle sovittuun aikaan.

Tuhti aamiainen ja aamulenkin sijaan koneet hyrähtävät käyntiin. Kymenlaakson vanhin kaupunki jää nopeasti peräpeileihin, edessä taas avautuu ehkä yksi suomen kiihkeimmistä mutkapätkistä - Kuninkaantie (Museotie). Tämä vanha väylä, Suurena Rantatienäkin tunnettu, yhdisti Pohjoismaat ja Venäjän. Väylää pitkin ovat aikojen saatossa kulkeneet niin piispat, porvarit, taiteilijat, sotilaat kuin tietysti kuninkaatkin kuriireineen. Kuninkaantie kulki linnalta linnalle, kirkolta kirkolle ja postitalolta postitalolle. Turun linnan ja Viipurin linnan välinen osuus oli se, joka muodostui vuosisatojen aikana erääksi Pohjoismaiden merkittävimmistä väylistä. Tie oli turvallinen, hyvin hoidettu eikä maantierosvoutta esiintynyt yhtä paljon kuin eteläisemmillä teillä, jotka kulkivat etelämpänä Baltian halki. Tie on aikojen saatossa nähnyt paljon. Edelleenkin tien varrella on nähtävissä koko Suomen historia linnoina, linnoituksina, kartanoina, kaupunkeina, maamerkkeinä ja kirkkoina.

Motoristin näkökulmasta paras pätkä on nimenomaan Tallimäki–Virojoki osuus joka alkaa Haminan kaupungin itälaidalta. Tien pituus on 35,2 kilometriä (kokonaan päällystetty) ja se on samalla Suomen pisin museotie. Erittäin mutkainen ja mäkinen tie kulkee metsien, pienten kylien ja peltomaisemien halki.

Kuninkaantie kohtaa Salpalinjan Vironlahdella josta pitkä puolustuslinja alkaa.

Miehikkälän tunnettu salpamuseo jätettiin tällä kerta väliin ja tutustuttiin ensimmäistä kertaa korsuihin ja juoksuhautoihin Hostikkan lähellä.

Ohi vilahtavat Kirppu, Mättö ja Ilves. Kaikki varmasti alle 100 asukkaan kyliä. Karhusjärven vedet kimaltavat hetken kytkinkahvan puolella kunnes ylitämme Soskuan sillan. Heti sen jälkeen kun kääntyy oikealle, niin pääsee ajamaan Saimaan kanavan huoltotietä pitkin.

Saimaan kanava vuonna 1856 avattu kanava, joka yhdistää Saimaan vesistöalueen Lappeenrannasta Viipurin kautta Suomenlahteen luode-kaakko-suuntaisesti Suomessa ja Venäjällä. Suomen Venäjältä vuokraama Saimaan kanavan alue on erikoinen kaistale maailmassa, sillä maaperä on Venäjän valtion omistuksessa, mutta Suomi on vuokrannut sen 50 vuoden sopimuksella. Samanlaista vuokra-aluetta ei ole enää missään muualla maailmassa. Macao, Hongkong ja Panaman kanava olivat samantyyppisiä diilejä, mutta niiden sopimukset eivät ole enää voimassa…

Suomen itärajaa myötäilee linnoiteketju Salpalinja, joka rakennettiin viime sotien eli vuosien 1940 –44 aikana ja sen tarkoituksena oli suojella Suomea Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Rauha solmittiin kuitenkin ennen kuin taistelut ehtivät Salpalinjalle asti ja siksi linnoitteet ovat säilyneet tähän päivään asti. . Salpalinja on yhä Suomen suurin rakennustyömaa. Sitä oli tekemässä enimmillään 35 000 miestä keväällä 1941 ja heitä muonittamassa oli 2 000 lottaa!

Salpalinjassa oli betonisia tai kallioon louhittuja kantalinnoitteita kaikkiaan 728. Puisia kenttälinnoitteita oli noin 3 000. Taistelu- ja yhteyshautaa asemaan oli kaivettu noin 350 kilometriä. Kiviestettä oli yli 200 kilometriä, jossa oli noin 350 000 kappaletta keskimäärin kolme tonnia painavia kiviä! Panssarikaivantoestettä kaivettiin noin 130 kilometriä ja piikkilankaestettä viritettiin 315 kilometriä.

Aseman tyypillisin kantalinnoite oli konekivääri- ja majoituskorsu, joita tehtiin noin 170 kappaletta. Yhden sellaisen rakentamiseen tarvittiin esimerkiksi betoniterästä 45 tonnia ja 50 kilon sementtisäkkejä 5 000 kappaletta. Kaikkiaan yhden tuollaisen korsun teossa siirrettiin erilaisia massoja noin 10 000 tonnia, joka on noin 3 000 silloista kuorma-autokuormaa.

Pääosin Salpalinjalla ei taisteltu. Jatkosodassa kesällä 1944 Neuvostoliiton hyökkäys saatiin pysäytetyksi ennen linjaa. Linja oli kuitenkin osittain miehitettynä nostoväellä ja vanhemmilla reserviläisillä kesän aikana. Aseman merkitys oli enemmänkin välillinen: se ehkä vähensi Neuvostoliiton haluja lähteä koko maan miehittämisyritykseen.

Kaiturinpään Shellin kyltti on todellinen keräilyharvinaisuus. Omistaja Simo Vento pitää mahdollisena, ettei täysin samanlaista löydy toista koko Suomesta!

Hiekkatien kaventuessa viimeiseen risteykseen sojotti penkassa pieni laudankappale, jossa luki Kummakivi. Tämä mystinen nähtävyys nousee puheissa esille kun ruvetaan juttelemaan Etelä-Karjalan nähtävyyksistä. Harva on kuitenkin tämän kiven nähnyt tai metsästä löytänyt :)

Kummakivi on seitsemän metriä leveä ja viisi metriä korkea. Sen on arvioitu painavan noin 500 tonnia. Kallio kiven alla on poikkeuksellisen sileää, ja sen pinta koostuu kivestä sadeveden mukana valuneista mineraaleista. Kiven päällä kasvaa mänty. Ikää puulla on ainakin 30 vuotta. Sitkeä kaveri on saanut ujutettua juuririhmastonsa kiven karuun pintaan.

Legendojen mukaan jättiläiset ovat aikoinaan tämän kiven paikoilleen asettaneet, mutta lakoniset geologit arvioivat, että teon takana on jääkausi joka kuljetti lohkareen noin 11 000–12 000 vuotta sitten. Lähistöllä on muitakin ilmeisesti samaa alkuperää olevia siirtolohkareita.

Lämpötilat päivän mittaan hipoivat hellelukemia, mutta lämmin ei tunnetusti luita riko. Näin olleen hikisinä, mutta tyytyväisinä kurvailtiin Spa Hotel Casinolle Savonlinnassa. Kylmät kypäräkaljat ja saunomaan tietysti!