Olipa taas hieno aloittaa ajopäivä auringon noustessa itäiseltä taivaalta. Jokaisella kuljettajalla oli allaan ainakin omasta mielestään paras mahdollinen ajopeli, millä voi matkaa taittaa.

Tällä matkalla ei ole muutenkaan tarvinnut käydä sitä iänikuista keskustelua siitä, mitä on paras pyörämerkki, sillä se on yksimielisesti Baijerilainen Moottori Wekotin. Jos tarkemmin speksataan, niin moottoripyörässä yksi sylinteri on liian vähän, kaksi sylinteriä on sopiva määrä, kolmessa sylinterissä on jo yksi liikaakin.. Ja logon on hyvä olla pyöreä ja mielellään kaksivärinen, vaikkapa Suomen lipun värit... Näissä mahtifiiliksissä siis lähdettiin taas liikkeelle kohti Kuusamoa.

Heti aamutuimaan kävimme tarkastamassa, että hiljainen kansa seisoi niityllä uudet kesävaatteet päällään, eikä kukaan puhua pukahtanutkaan.

Jatkoimme kohti Juntusrantaa. joka oli pian nähty ja päästelimme edelleen kohti Hossaa, jonka porotilalla oli määrä syödä matkan parhaat poronkäristykset. Mutta olipa käynytkin niin, että kokki oli lähtenyt käymään kaupassa tuossa ihan lähellä, eli Kuusamossa, joten vaihdoimme odottelun ruokapaikaksi Hossan Kansallispuistossa.

Joskus moottoripyörämatkojen arkeen kuuluu pikku vastoinkäymiset ja jonkinlaiset tekniikkamurheetkin, mutta koska noista ei harmia ollut eikä siitä puheenaihetta itsellemme saatu, tyydyttiin vain vertailemaan pyörien keskikulutuksia ja laskemaan leikin lisäksi muita jonnin joutavuuksia.

Kysymys kuuluukin, että jos insinööri Jukan pikku Gessu 850 vie 3,8 l/100km ja insinööri Heikin iso Gessu 1200 vie puoli litraa enemmän polttoainetta kun myyntimies Jyrkin täsmälleen samanlainen iso Gessu 1200 joka vie, 4,2 l/100 km, niin kuinka paljon Heikin Gessun kulutus onkaan? Tässäpä oli pohtimista kerrakseen, mutta olipa myös aikaa tätä ratkoa kun päästelimme kohti pohjoista ja Kuusamoa. Vastaus on “ei sillä ole mitään väliä” (Henkilöiden nimet ja ammatit ovat täysin kuvitteellisia :) )

Hossan jälkeen ajettiin pienen pieniä teitä pitkin aivan itärajan tuntumaan, missä teillä oli kunnolla sepeliä ja irtokiviä. Aikamme seikkailtuamme päätimme ajaa Kuusamoon saunomaan.

Merkille pantavaa oli, että runsas viikko sitten riehunut myrsky oli kaatanut seudulla valtavan määrän puita joista osa oli katkaissut tiet, jotka tosin jo raivattu auki.

Tämän enempää ei sorateitä, landea, itärajaa, hyttysiä, paarmoja pölyä ja pikkukiviä tai muuta eksotiikkaa tälle päivälle keksitty lämpötilan huidellessa koko päivän kolmen kympin tietämillä.