Tänä viikonloppuna Jänkällä Jytisi, ainakin säätilan osalta varsin kosteissa merkeissä. Aamulla kun lähdettiin kohti Nordkappia, lämpömittari osoitti + 5:ttä astetta. Koska ei kuitenkaan satanut, ajokeliä pidettiin varsin kelvollisena. Lähtötankkauksen jälkeen lähdettiin ajamaan iloisissa ja odottavissa tunnelmissa kohti pohjoista. 

Aamuvoimistelu suoritetiin Karhun Pesäkiven maisemissa reippaan porrastreenin merkeissä, kun kiipesimme portaita pesäkivelle. Jos aamulla oli tuntunut hieman raikkaalta, nyt viimeistään lähti veret kiertämään ja mukava lämpö valtasi niin mielen kun ruumiin, niin kuin sanotaan.

Kaamasen baari ohitettiin pian ja matka jatkui kohti Karasjokea ja Norjan rajaa. Rajan ylitys Suomen puolelta sujui kun vettä vaan raja-aseman ollessa suljettu, mutta Norjan puolella oltiinkin valppaina. Hetken kuvittelimme, että puheet koronapasseista ja rajatarkastuksista olisivat olleet liioittelua, mutta tosiasiassa Norjaan rajan pystyi ylittämään ainoastaan esittämällä henkilöllisyys- ja rokotustodistuksen, jossa on kaksi leimaa.

Rajatarkastuksen jälkeen ajelimme Karasjoen Scandiciin kahville, sillä juuri mikään muu paikka ei sunnuntaisin Norjassa ole auki ennen kirkon menoja. Scandicista sai kuitenkin ainoastaan kahvia, sillä aamupala oli jo tarjoiltu eikä päivällisaika ollut vielä alkanut, joten mitäpä sitä muuta sitten tarjoilemaan.

Karasjoelta ajoimme Lakselviin, jossa nautimme lounaan. Norjan pikkukylissä voi ruokailla kolmella tavalla, käydä pizzalla, burgerilla tai kebabilla. Kaikki meren antimet kalakeitosta alkaen voi suosiolla unohtaa, vaikka toisin voisi luulla.

Oldefjordista alkava viimeinen 100 km Nordkappiin on parasta Pohjois-Norjaa maisemiltaan, jota ei voi sanoin riittävästi kuvailla, sillä ne pitää nähdä ja kokea itse. Seitsemän kilometrin mittainen, meren alittava tunneli toi oman säväyksensä muuten mahtaviin maisemiin. Iltakävely Honningsvågin satamassa ennen illallista loi mukavaa reissutunnelmaa ajopäivän päätteeksi.