Päivä 5 | Svolver - Å - Svolver | 260 km |
Lofootit, Lofootit, Lofootit… koko päivä Lofooteja ja merimaisemia…
Tänään oli herkuttelupäivä monessakin mielessä, sillä tänään ajeltiin pikku hiljaa kohti Lofoottien kärkeä Å:ta, paikkaa jota pidemmälle ei moottoripyörällä pääse. Tosin kaksi saarta vielä siintää vielä kauempana Lofottien kärjessä, mutta niille ei pääse kun lautalla ja koska olemme motoristeja emmekä merimiehiä, tyydyttiin lyhykäisyydessään Å:n ja mahtaviin maisemiin. Matkalla tietysti pysähdeltiin, kuvattiin, kierreltiin tunneleita ja heitettiin muuten vaan mukavaa läppää.
Tänään oli myös huoltopäivä, sillä aamu aloitettiin asennusryhmän reippaalla sight seeing -tyylisellä kävelylenkillä Biltemaan, josta hankittiin kaikenlaisia tarvikkeita moottoripyörien hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi.
Hotellin pihalla suoritetun ketjujen kiristelyn, vaijereiden säädön ja yleisvoitelun sekä sähkötöiden jälkeen, ikään kuin kaupan päälle, käytiin vielä pesemässä pyörät, sillä kukapa näin kauniina, aurinkoisena ja tyvenenä päivänä olisi ajanut likaisella pyörällä?
Jukka on painepesuvirtuoosi,nyt kohteena oma Gessu 850. Emmi ja Harri vahtii, että tulee kunnon jälkeä.
Lofottien kauniita maisemia..
Harri osaa ottaa lomallakin busineksen teon rennosti
Tänään oli myös herkuttelupäivä, ja Lofottien parasta kalakeittoa tarjoilee Anita’s Sjömat, joka sijaitsee aivan paalupaikalla ainakin maisemiensa puolesta. Täydellä vatsalla oli letkeä ajella viimeiset 13 km kohti Lofottien tien ehkä parhaita pätkiä ja sen loppuhuipentumaa, Å:ta.
“Ja kenelle olikaan kaksi kalakeittoa”, tiedusteli heleä-ääninen aputarjoilijatar Emmi
Mervi passasi kalakeiton ja tilasi jotain tiukempaa. Jukka ja Hannele odottelevat vielä omia annoksiaan
Fiskesoppa smakar jätte bra…
Melkein Ååssa päästiin liimaamaan juuri putsattuun tauluun sen ensimmäinen tarra. Muita tarroja ei sitten tarvitakaan
Herkuttelupäivän kunniaksi nautittiin vielä munkkikahvit Vedsjåen leipomon pihamaalla. Emmi, Pentti ja Laura nautiskelee myös paikallisesta miljööstä ja aurongonpaisteesta.
Museossakin tietysti käytiin
Ajoimme vielä viimeiset sadat metrit ennenkö jalkauduimme ja astelimme paikkaan “Viewpoint at Å”.
Kirkas auringonpaiste, noin 18 C:n lämpötila ja täysin tyyni meri loi erinomaiset olosuhteet luokkakuvalle.
Kuvassa on luokka “Nordkapp-Lofootit 202108” Hannu, Hannele, Laura, Harri, Jukka, Mervi, Pentti ja Emmi
Siellä se on, Amerikka. Vaikka Lofootit itsessäänkin on jo ihan amerikkaa.
Näissä tunnelmissa ja maisemissa suuntasimme pikku hiljaa = (vastakohta “hippulat vinkuu” -termille) kohti majapaikkaamme nautiskellen täysin siemauksin tästä 130 km paluumatkasta. Aurinko porotti mukavasti selän takaa luoden pitkän pitkät varjot pyöristä ja sen kuljettajista. Ihan helmeä, voidaan todeta.
Mukavan paluumatkan jälkeen istuimme lähes kaiken kokeneena hotellin illallisbuffaan, jossa nautimme illallisen ja painuimme pikkuhiljaa yöpuulle. Unohtiko joku valot päälle?