Päivä 5 | Rostock - Kolobrzeg | 345 km |
Viides ajopäivä Rostockista Kolobrzegin oli monipuolinen. Rostockista lähdettiin liikkeelle matkan teeman mukaisesti aivan Itämeren rantaviivoja nuollen - ja näin tehtiin.
Meille selvisi pian, että nyt liikuttiin Itämeren Rivieralla eikä matka näin juurikaan joutuisi. Jokaisen rantaviivaa seuraavan paikallistien poikkitie vei suoraan rannalle. Ainoastaan rannan hiekkavalli esti meidän ja Itämeren konkreettisen kohtaamisen.
Ehkäpä tätäkin suuremmaksi esteeksi osoittautui kuitenkin pysäköintipaikkojen puute rannan läheisyydessä. Aamulla alkanut noin 30 C:een lämpötila ei juurikaan houkutellut raskas-saapas-goretex -kävelylle meren rantamaisemiin. Jatkoimme matkaa…..
Matkan taittuessa Itämeren rantaviiva kytkimen puolella, poikkesimme rantaravintolan pihamaalle taukoa pitämään, joka eskaloitui pian valokuvaushetkeksi.
Segelbååtti, sanoisi ruotsalainen.
Pena, Walesin Tiikeri Joensuusta.
Jaana, Trumppa jossa on muhkeat äänet ja tiheä tankkausväli. Voima ei tule ilman energiaa..
Leith, matkan kuutiotilavuuskuningas, noin 160 hevosvoimaa allaan. Kahvapussit on hyvä olla, jos säätila vetää yllättäen pakkasen puolelle:)
Mats ja Honda Deauville, Matsin ensimmäinen oma moottoripyöriä.
Mikko ja Bemari, mutta Tapparan buffi…?
Raija ja VP, yhdessä on kiva matkustaa.
Laura, Gessu 750 ja Life Is Now!
Jukka, vähän isompi pikkugessu mallia 850 ja elämä maistuu mukavalta.
Suski ja Gessu
Asseri ja Fia….Ducati. Kokemus ja luotettavuus samassa paketissa
Matkanjohtaja Jyrki miettii uusia reittejä, tai sitten ei mieti mitään. Kukapa tietää?
Aikamme rantateitä ajettuamme päätimme, että niitä on nyt nähty, ja suunnistettiin Autobaanoille. Mutta kyllä näillä teillä silmä lepäsi.
Napakan Autobahn -spurtin jälkeen tultiin Peenemundeen, Saksan teollisuuden teknisen museon porteille..
Rehellisesti sanoen nyt oltiin saksalaisen sotainsinööritaidon lähteillä ja V1 rakettien syntymä- ja niiden lähetysseuduilla. Rannalla makasi varmuuden vuoksi maailmansodan aikainen U-venekin.
“Tosta se lähti ja Lontooseen se putosi” Nyt oli sotahistoria konkreettisesti käsillä. Harmi, ettei aikataulu sallinut syvempää tutustumista museon antimiin, sillä nähtävää olisi ollut monen tunnin verran.
Peenemundesta oli kohtuullinen ajomatka Puolan puolelle, missä liikennekulttuuri verrattuna vaikkapa ruotsalaisiin, oli lähes päin vastainen. Puolan malli on tyyliä “vedä aina täysillä, älä anna tilaa kenellekään, ohita heti kun voit jne”, e varmasti sovi ruotsalaismalliin.
Ajoneuvokalusto Puolassa poikkesi Saksan kannasta ja hevosvoimia tuntui olevan vapaana edelleen.
Kesken kaupunkisuunnistuksen navi sekosi ja alkoi ehdottaa lauttamatkaa keskellä kaupunkia. Tämä tieto piti paikkansa herra Googen mieletä, ja lyhyen haahuilun ja opastuksen jälkeen olimme polkupyöräkaistalla ajamassa lautalle. Se oli puolalainen tapa etuilla ja toimi meidänkin osalta erinomaisesti.
Jaana ja Suski, reipas 30 C ei anna aihetta palella.
Mikon RT:n tankki täyteen, ja sitten suunta kohti Kolobzergiä.
Kolobzerg by night, ensimäinen yö Puolassa