Narvikista startattiin noin klo 9.00. Aikaa varattiin mahdollisia viimeisiä matkamuisto-ostoksia varten muutama minuutti, jonka jälkeen suunnattiin kohti etelää. E6 on eteläisen ja pohjoisen Norjan yhdistävä valtatie, eikä muita vaihtoehtoja juuri olekaan. Runsas 300 km taittui mukavasti muutaman tauon myötä, kunnes Storjordin lounas- ja tankkaustauon jälkeen sanoimme Norjalle ja sen kalliille bensalle morot. Hintataso Norjassa on jälleen kipuamassa tavallisen motoristin maksuhalun ylämarginaaliin, esimerkkinä tavallinen noutopöytälounas joka maksoi noin 30 €.

E6 tie tarjoaa mahtavia maisemia ja piiiiitkiä ja loivia kurveja, joita on hauska ja helppo kurvailla. Oman viehätyksensä ajoon toi jo edellä mainitut matkailuautot, jotka tarjosivat lukuisia ohituksen paikkoja. Nämä kannatti hyödyntää jos halusi, että matka joutui yhtään. Tiellä on myös paljon raskasta liikennettä, joilla ei ohitella minkäänlaista ajoneuvoa, joten motoristin velvollisuus on suorastaan toimia jonon leikkaajana. Ohitettu jono antaa myös lupauksen siitä, edessä on kosolti vapaata baanaa.

Napapiirin pohjoispuolelta käännyimme kohti Ruotsin Lappia ja päivän etappiamme Arvidsjauria, minne matkaa oli enää noin 250 km. Ruotsin asumattomien seutujen ihailuun käytettiin reippaasti matkan päättö-illalliselle varattua aikaa. Kaikkien liikennemerkkien määräyksiä noudatettiin pilkun tarkasti. Eipä ole virkapostia tulossa Ruotsin suunnalta, eikä  Norjankaan.

Tauko Ruotsin puolella mahdollisti kuvaushetken. Aina ei ole sopiva hetki kuvauksille, mutta nyt sattui säätilakin kohdalleen.

Illalliselle kuitenkin ehdittiin, sain varattua pöydät 10 min ennen aikajanan sulkeutumista. Jouduin hieman muistelemaan jo menneitäkin aikoja, kuinka edellisinä kesinä tuomani 15 hengen ryhmät olivat pitäneet kovasti Afroditen tarjoamasta kreikkalaisesta ruoasta. Aioin tulla toistekin, jos keittiö nyt vähän joustaisi. Ovet pidettiin auki ja kaikki saivat ateriansa. Toinen vaihtoehto, Sibyllan grilli jäi sen sijaan nuolemaan näppejään, kuten grilleillä usein tehdään.