Päivä 5 | Kuusamo - Tulppio |
Hieno ja aurinkoinen ajopäivä oli jälleen alkamassa. Nyt nopsaan aamupalalle ja sitten kohti pohjoisen sorateitä. Sovittu lähtö klo 8.30 viivästyi hieman, koska juuri ennen prime timeä alkoikin sataa ja päätimme hieman epäuskoisina pukea sadeasut päälle. Se oli kuitenkin oikea valinta, sillä tämä oli matkan ainoa päivä, jolloin sadeasuja tarvittiin.
Näiden hienojen lähtötunnelmien jälkeen säätiila muuttui olennaisesti. Pääsimme ajamaan sateisia, sateen ja valumavesien kuluttamia ajouria, joissa pajunoksat rapsuttivat pyöriemme peilejä ja joissa jokainen alamäki päättyi vesilätäkköön ja uuteen ylämäkeen. Nyt oltiin täysin asian ytimessä, oli soraa, kuraa ja kuralätäköitä ja uralle kuluneita ajouria. On myös sanomattakin selvää, että näitä hienoja hetkiä ei päästy kameralla ikuistamaan.
Näillä kuraprunnipätkillä ei tietystikään juuri pysähdytty kuvia ottamaan, mutta teiden kuivuttua ja niiden levennyttyä tiet näyttivät juurikin tältä. Kuutosta sisään ja hana kaakkoon, se oli toimiva ohje kun ajoimme kohti Kuusamoa.
Kuusamon jälkeen ja ennen Sallaa ajoimme todellisilla tettireitellä ja niiden hauskuus nauratti meitä. Taas ajettiin ehkäpä matkan parhaita reittejä?
Sallan suunnalla ajettaessa on ehkä syytä poiketa myös Sallatunturilla. Näin tehtiin ja poikettiin tunrturin huipulla. Ajoimme pohjoisen kautta tunturin laelle ja etelän kautta alas. Taas oltiin yhtä kokemusta rikkaampia.
Vetoporo tunturin laella.
Sallasta poikkesimme sivutielle ja sieltä edelleen soratielle, joka tuntui varsin mukavalta. Tuntsan pubin jälkeen viralliset kartat ilmoittivat pian tien päättyvän ja myöhemmin kokonaan loppuvan. Me emme välittäneet turhasta lisä-disinformaatiosta niin kauan, kun allamme pölisi reilu lappilainen soratie, joka vei meidät tuhansien mutkien ja mäkien jälkeen Tulppion erämaahan.
Pitkien suorien päässä oli keidas ja sen nimi oli tällä etapilla Tuntsan pubi.
Pubin portsarikatti päästi meidät sisään kanelipullakahville.
Viime kesän ahkerasta urakoinnista huolimatta terassin rakennushanke ei ollut edistynyt merkittävästi…. Tosin muutamaan niskaa ja lautaa vailla valmishan se toki jo oli.
Sami, Joose ja Japi.
Jussi, Matti, Jyrki ja Harri. Bullakaffet on tilattu.
Tulppio tuhansien mutkien jälkeen, kylläpä meitä nauratti, etenkin niitä jotka jo kiiruhtivat kypäräjuomiille.
T
Samperin veturi oli aikansa ja savotan superkone jossa tehoa oli vähemmän kun meidän tämän päivän moottoripyörissämme. Etualalla Sami, Mika, Harri, Matti, Joose, Sami, Jyrki ja Japi.
Tässä savottafaktaa.
Lapin yöt ja sen valoisat illat. Pian alkoi etapin oma sauna, josta jäi mieleen ainakin tuhottoman kuumat lauteet ja erityisesti loistavan raikas ilmanala. Ja sen loistavat löylyt, totta kai!