5 päivä | Andalucia | Costa de Sol ja Bermejasin ja Grazaleman luonnonpuistot
Tänään ajettiin matkan viimeinen ajopäivä. Se aloitettiin ajamalla Costan rantaa pitkin aina Esteponaan saakka. Benalmadena, Fuge, Mijas, Calahonda, Marbella ja muut tutut kaupunkien nimet tuli paikallistettua ja sijoitettua aurinkorannikon kartalle omille paikoilleen. .
Lauantai-aamuna liikenne on vielä vähäistä, joten reilusta 80 km:n matkasta Esteponaan selvittiin noin 1,5 tunnissa.
Pieni paussi ja jälkijoukot oli taas liitetty. ryhmään. Lukuisat liikennevalot, liikenneympyrät ja muut rampit asettavat kuljettajille sopuisan haasteen pysyä hereillä.
Estepona siintää jo kaukaisena takanamme kun pidetään aamupäivän toista taukoa Sierra Bermejan luonnonpuiston maisemissa. Tästä kurkistamalla vielä pidemmälle länteen, voi erottaa Gibraltarin tunnetun kallion. Matkaa sinne olisi tästä noin 40 km.
Life is Now, tietää Ismo. Eikä tuhat tarraa voi olla väärässä...
Matka jatkui ja muutaman, 2-3 vuotta sitten raivonneen metsäpalon jäljet ovat vielä selvästi havaittavissa.
Voidaan myös ilolla merkille panna, että luonto on uusiutunut ja korjannut itse itseään.
Kolmas tauko vietettiin vuoren toisella reunalla kahvittelun merkeissä, “Kenelle sai olla capuccino, maistuuko latte paremmin vai saako olla Nato-ajan suosikki, Americano” - huutelee Matti ja Jyrki.
Eero luottaa omaan apuun, joka on tiettävästi paras.
Harri ja Ismo.
Matka jatkui kahvipaikasta sammutetuin konein alamäkeen reilun 5 km matkan kunnes saavuttiin korkkitammi metsään.
Korkki kuoritaan noi 30 vuoden välein. Näissä puissa oli selvästi vähintään neljä kuorintakerrosta näkyvissä, joten nopeasti laskien puhutaan satoja vuosia vanhoista tammista.
Tammimetsässä kohdattiin elävä hevos-este. Paikalliset pollet olivat ottaneet niin sanotusti ritolat ja olivat nyt pahassa paikassa itsensä kanssa. Poistumistiet oli suljettu turistien moottoripyörillä, joiden pörinä ei pollen korviin kuulostanut kovin luotettavalta..
Paikalliset cowboyt tulivat paikalle ja sitoivat pelästyneet hevoset liekoihin ja taluttivat ne turvallisimmille teille.
Aleksi ja Gessu 700 oli lyömätön yhdistelmä Andalucia mutkateillä. Hänen ajokorttiinsa voidaan huoletta lyödä näillä näytöillä “osaa ajaa -leima”
Kylissä vilisee ihmisiä jotka juhlivat iloisissa tunnelmissa pääsiäistä. Juhlapaikaksi soveltuu nykyaikaan hienosti soveltuva monitoimihalli, Plaza de Toro.
Sitruuna- tai appelsiiniviljelmät tarjosivat mahtavia tuoksuja ja ne pystyi haistamaan jo ennen näköyhteyttä niihin. Kuin parasta kevään parfyymiä, osasi lady -osasto luonnehtia.
El Bosque jäi taaksemme kun noustiin matkan toiseksi viimeiset kunnon kiharat vuoren huipulle. Nyt järjestäydyttiin näyttävästi luokkakuvaan. Ties kuinka mones jo tällä matkalla, mutta aina näihin kuviin vapaaehtoisia löytyy:)
Andalucian matkan 2023-04 virallinen luokkakuva.
Istutaan ja ihaillaan maisemia, eipätässä sen ihmeellisempää tarvitakaan
Jyrki, Harri, Ismo, Eero ja Matti (joka on siis Järvenpäästä!)
Vuoren huipulta lasketeltiin vapaalla Grazalemaan, jonka nimeä nyt ajamamme luonnonpuisto virallisesti kantaa..
Eero tarjosi loppukahvit. Harri ja Matti hieman haikeana harmittelee, kun tämä kiva loppu kohta. Mutta eipä kaverit vielä tienneet, että päivän ja ehkäpä koko reitistön paras pätkä oli vielä ajamatta. En kerro mikä se oli ja missä se sijaitsee, sillä se on yllätys. Se pitää tulla itse ajamaan.
Kotari -Matti ja Tenere -Sami. Tarina jatkuu..
Matti, jolle vuokra-ajokiksi sattui BMW 850 GS ja Sami, jolla oli allaan GS 750, päättivät vaihtaa pyöriä loppupäiväksi. Siitä seurasi erikoinen keskustelu, kun molemmat kehuivat toisilleen kilpaa vaihtopyöräänsä ja sen itselleen paremmin sopivia ominaisuuksia.
Matkoilla voi vaihtaa ja kannattaa kokeilla kaverin pyörää. Parasta koeajoa on koko päivän kestävä turnee.
Hauskaa tässä oli se, että nämä “muun merkkiset” kuskit kehuivat Bemaria, vaikka ei ollut tarkoitus.
Huippumekaanikko Lee todistaa tapahtumaa hallilla pyörien luovutuksen yhteydessä.