Harzin majoitus oli valittu ns. varmana nakkina sijaintinsa puolesta, sillä matkaa keskiyön tietämillä pakattavaan laivaan oli vain noin 300 km ja aikaa käytettäväksi yli 12 tuntia. Lähdimme matkaan näissä tunnelmissa, ilman kiireen häivääkään viimeisen ajopäivän sik-sak -ajoretkelle halki Pohjois-Saksan maaseutujen kohti Lübäckia.

Cellestä suunnattiin kohti Bergen-Belsenin keskitysleiriä, jonka huomasimme sopivan reittimme varrelle. Tutustuimme vielä sesongin ulkopuolella olevan alueen näyttelyyn pintapuolisesti ja kävelimme halki leiri-alueen, joka antoi käsityksen sen valtavasta koosta. Hautakumpuihin merkityt tuhatmäärät leirillä menehtyneistä ja kumpujen alle haudatuista uhreista vei ajatukset menneisyyteen ja takaisin tähän päivään ja sotaan Ukrainan maaperällä.

Bergenin kaupungissa jonka läpi ajoimme, sijaitsi suuri Nato tukikohta- ja varuskunta. Pikkuteillä puikkelehtiessa päädyimme bensa-aseman hakureissulla kun sattumalta Saksan Panssarimuseolle.

Ostimme luontevasti, hyvän palvelun saattelemana liput näyttelyyn. Tarkastelimme I maailmasodan aikaisia panssarivaunuja, näimme lähes kaikki II maailmansodan aikaiset merkittävimmät panssarivaunut eri rintamilta ja sodan osapuolita, sekä paljon nykyaikaista ja monipuolista kalustoa. Luonnollisesti Panther II vaunu oli esillä ja siihen tutustuttiin suurella mielenkiinnolla, olihan aiheesta tullut varsin ajankohtainen Venäjän hyökkäyssodan myötä.

Jos olet mielestäsi jo nähnyt kaikki maapallon panssarivaunut mutta et ole käynyt juuri tässä näyttelyssä, et ehkä ole oikeasti nähnyt vielä kaikkea. Vaikuttava näyttely kaiken kaikkiaan ja ehdottomasti poikkeamisen arvoinen kohde.

Matka jatkui ja Elbe -joki ylitettiin kuin salaa Hampurin ruuhkat kiertäen sen itäpuolitse niin, että ei oikein itsekään sitä huomattu. Hieman ennen Lybeckiä alkoi sataan. Se oli koko matkan vasta toinen mainittavampi sade, joten puettiin epäuskoisina päällemme sadeasut. Niitä tarvittiin ja loppujen lopuksi läpimärkinä ja vettä valuen ampaistiin lybeckiläiseen ravintolaan illalliselle. Ei ehkä oltu kaikkein toivotuinta asiakaskuntaa, mutta kovan sateen vuoksi lyypekkiläiset pysyivät kotonaan ja näin ollen vähän kosteammillekin turisteille jäi tilaa.

Lyypekistä ajo Travemündeen pilkkopimeää moottoritietä pitkin oli seikkailu sinänsä, joka piti kokea päästäkseen jonottomaan itsensä laivaan. Pyörät ajettiin välikannelle, otettiin hytit ja nukkumaan painuttiin pienen iltapalaverin päätteeksi. Tämän reissun ajot olivat nyt siinä, enää pari yötä ja sunnuntai-aamuna herättäisiin Vuosaaresta.