PÄIVÄ 7 | STAVANGER - AURLANDSVANGEN | 510 KM

Tänään matka jatkui Stavangerista eteenpäin vuonojen pohjia ja joenvarsia kierrellen kohti pohjoista. Meille kävi sama kuin toissapäivänä, eli yksi tieosuus oli suljettu ja meidän tuurilla se ei auennut. No päivänvaloa tähän vuodenaikaan riittää, että sen suhteen ei ole ongelmaa. Toki taukoja joutuu vähän vähentämään ja lyhentämään, jotta ollaan säädylliseen aikaan perillä. 140 km lisälenkin johdosta olimme vähän seitsemän jälkeen perillä mutta reitit olivat tosi hienoja eli vaikka matkaa tulee lisää niin ei se tylsäksi käy. Tänään oli melko monta tunnelia myös matkan varrella, pisin niistä 14 kilometriä.

PÄIVÄ 8 | AURLANDSVANGEN - GEIRANGER | 310 KM

Hotellimme ikkunoista avautuivat kauniit vuonomaisemat, mutta ne piti jättää taakse ja matka kohti pohjoista jatkui. Aluksi kaunista pikkutietä pitkin Laerdalsäyrii, josta vuonojen rantoja kierrellen, kunnes nousimme jälleen kohti tuntureita, Strynin kesälaskettelukeskukseen. Strynistä tie vei meidät Norjan kauneimman vuonon perukoille, yöpymispaikkaamme Geirangeriin. Tänään kaikki tiet olivat auki ja vettä ei tullut, joten täysin onnistunut päivä.

PÄIVÄ 9 | GEIRANGER - KRISTIANSUND | 280 KM

Tänään riitti koko päivälle aurinkoa, kun lähdettiin liikkeelle kohti ehkä matkan tunnetuimpia nähtävyyksiä. Ensin noustiin vuonon pohjalta ylemmäs vuorille ja kohti Trollstigeniä. Peikonpolku on rakennettu vuonna 1936 kauppareitiksi. Rakentaminen kesti 8 vuotta ja tietä pidetään edelleen yhtenä hienoimmista insinöörityön taidonnäytteistä. Se mutkittelee 11 neulansilmän kautta 1800 metrin korkeuteen. Peikonpolulta matka jatkui Atlantin rannalle ja kuuluisalle Atlantin tielle. Atlanterhavsveien on osa valtatietä 64, joka kulkee saariston saarten läpi ja yhdistää Budin ja Kristiansundin. Tiellä on pituutta vähän yli 8 kilometriä ja tunnetuksi se tuli viimeistään James Bond elokuvasta No Time to Die.