Päivä 2 | Andalucia | Torre-Teba-Ronda-Juzcar-El Burgo-Torcal de Antequeira-Torre...
“Kaikki tiet vievät Roomaan” -toteamus pitää paikkansa, mutta ei välttämättä tarjoa motoristin kannalta parhaita pätkiä. Tosin siitä ei voi syyttää roomalaisia.
Aamu alkoi hieman totutusta poiketen, sillä osa pyöristä oli noudettu jo eilen Torremolinoksen alueelta ja ne odottivat aamulla onnellisia omistajiaan hotellin vartioidulla parkkipaikalla. Loput pyöristä noudettiin tuttuun tapaan Tebasta, minne ajettiin noin tunnin ajomatka vuokraamon ilmastoidulla pikkubussilla. Pikkubussiin astahtivat vielä pyörättömät kuljettajat ja me kuusi pyörällistä ajoimme pakun perässä kolmen Super Teneren ja Transapin, Pikku Gessun ja Transalpin laivueena 70 km matkan ylös vuoristoon.
Marko, Axel ja Lars purkavat matkajännitystä heittämällä kevyttä läppää vuokraamon pihassa muiden vielä puuhatessa vuokrauspapereiden parissa.
Tebasta matka jatkui lounaaseen lämpötilan noustessa pian noin +28-29 C:een tietämille. Kumpuileva ja loivasti kaarteleva tie kohti Rondaa tarjosi rauhallisen hetken tutustua omaan pyörään ja paikalliseen liikennekulttuuriin ennen kun käännyttiin pienemmille teille kohti Juzcaria. Monen ihmetykseksi matkaamme seurasi ylväästi liitelevä, noin 30-50 kotkan lentue. Upeita ja valtavia lintuja joiden lukumäärä keräsi ihastusta ja ihmetystä.
Juzcarin Smurffikylässä aiottiin ottaa pakolliset valokuvat Suur-Smurffin kanssa, mutta toisin kävi. Iki ikoninen ja varmasti tuhansien valokuvien kohde oli mystisesti kadonnut paikaltaan, ties minne? Ettei vaan olisi joutunut osallistumaan omalla panoksellaan kotkien ravintoketjuun tai muuta vakavampaa?
Matka jatkui samaa syheröistä pikkutietä pitkin kohti Rondaa. Rondassa ylitettiin sen tunnusmerkkinä tunnettu rotko ja sen ikivanha 1700 -luvun lopulla rakennettu silta. Laitoimme pyörät kätevään taskuparkkiin, vaihdoimme kevyempää vaatetta päälle kiipesimme rotkon reunaa ylös sillalle.
Päivän ensimmäinen luokkakuva. Kuvassa Axel, Lasse, Mika, Tiina, Ari, Reeta, Jukka, Jaana, Ossi, Matti, Anttiolli, Marko ja Ossi.
Rondassa nautittiin lounas. Lounaaksi tilattiin kunnon häränlihapihvit härkätaisteluareenan viereisestä ravintolasta. Monen pihviksi valikoitui Big Mac lisukkeineen:) Vaihtoehtona olisi ollut istahtaminen turistiravintolaan, missä olisi mennyt helposti parikin tuntia.
Tiina, Ossi ja Mika esittävät turistia Mäkkärin ulkoilmaterassilla.
El Toro
Matka jatkuin “padoille”, missä kummasteltiin veden vähyyttä. Näiltä kulmilta alkaa myös kuuluisan Caminito del Rayn käveryreitti.
Padoilta sananmukaisesti oikaistiin kohti Torqal de Antequeiraa, vaikka syheröistä pikkutietä taittaminen ei juuri oikaisunperinteisiä tunnusmerkkejä täyttänyt. Torqal de Antequeira on yli 1200 metrin korkeuteen kiipeävä vuori ja entistä merenpohjaa, joka on täynnään pannukakukun muotoisia kivimuodostelmia, jos sitä pitäisi selkokielellä tarkemmin kuvailla. Kyllä 200 miljoonaa vuotta sitten Jurakaudella osattiin jos jonkinlaista.
Ajopäivä päätettiin merellishenkisen Bodega Guerolan antimista nautiskellen Torremolinoksen keskustassa.
Tuttu ja tuttavallinen, hauska tarjoilijamme kiiruhti ottamaan tilaustamme kysymällä syöttekö saman menun kuin keväällä, ja luetteli tarkasti mitä silloin oltiin tilattu. Kiinni veti ja kohta oli taas pil pilit, tomaattisalaatit ja päivä kala pöydässä. Jotkut ne vaan osaa.
Hyvää yötä espanjalaisen herkkupöydän äärestä!