Vaiherikas, matkan ensimmäinen ajopäivä Thaimaassa on takana. Se alkoi varhaisella taksimatkalla halki Chiang Main ja päättyi moottoripyöräillen lähes Myanmarin rajalle saakka.

Hienoksi puunatut ajopelimme odottelivat meitä malttamattomina ja varmastikin jo arvuuttelivat keskenään, millaisen isännän itselleen seuraaviksi päiviksi saisi? Vaikka saattoihan se olla toisinkin päin, sillä oli vaikea olla varaamatta pyörää heittämällä sen päälle varattu -merkiksi omaa takkiaan siksi ajaksi, kun vuokrapapereita täytettiin.

Thaimaalaisittain moottoripyörä on iso, jos se on yli 500 kuutioinen ja teholtaan yli 50 hv mutta alle 100 hv, joka on paikallisen mittapuun mukaan oikea voimanpesä:) Viisi Suzuki V-Strom 650:tä, kolme uutta Honda Transalp 750:tä ja yksi Kawasaki Versys 660 -mallia valikoituvat matkakumppaniksemme. 10 pyörää, niihin kuskit ja kyytiin neljä matkustajaa, oli aamun kokoonpano.

Kello 9.00 lähdettiin ajamaan puolipilvisessä säässä ulos kaupungista kohti tuttuja teitä. Pian suuremmat tiet oli takana ja ohitettiin tuttu kahvila. Pian tulisi elefanttifarmi ja tien vierustalla vapaana jolkottelivat norsut.
Ensimmäisen tauon puheenaiheeksi valikoitui mahtavat maisemat ja mutkaiset tiet, kuinkas muutenkaan.

Ennen matkaa korjailin päiväkohtaista gpx -reittiä pikku tarkennuksin tavoitteena lisätä “pari mahtavaa “lisäfiitseriä” reittiin. Lähdimme matkaan ja aikamme ajeltuamme nämä “fiitserit” alkoi karvamaan korkoa ja pian huomasimme, että piirretty reitti ei vienyt kohti vuoren huippua, vaan kiersi sen kokonaan. Vuoren kierto puolestaan tarjosi meille uudenlaisen seikkailun tien kavetessa kapenemistaan, muuttuen lopuksi sorapintaseksi, pöllyävaksi ”oikotieksi” halki vuoriston. Vihkooon meni…

Kommelluksitta tätä erikoiskoketta ei selvitetty, yhden ihastus voi olla toisen vihastus. Tässä “kokeilussa” vihastuneita saattoi olla enemmän kun ihastuneita, mutta monta kokemusta rikkaampana ja nyt viisaampana taival taitettiin kunnialla läpi. Pitää ilmeisesti todeta, että kiinalainen uusi vuosi, joka on tällä kerralla lohikäärmeen vuosi, ei ehkäpä suosi motoristeja. Mutta seikkailijoita se voi suosiakin, kukapa tietää?

Olipa seikkailu, todettiin kun lopulta päästiin taas reitille kohti illan majapaikkaa, Khan Khun Yamia. Kylän kaksi parasta hotellia miehetettiin auringon juuri asettuessa mailleen. Nämä kaksi parasta hotellia ovat osa matkaa ja edustivat alueensa parhammistoa luoden matkalle oman majoituskokemuksen autenttisessa ympäristössä.