Aamulla erittäin hyvän aamupalan jälkeen ensiksi ottamaan parit valokuvat läheisestä Alatskiven linnasta. Sieltä sitten takaisin reitille ja suunta kohden Kavastun lihasvoimalla toimivaa lossia. Tälle ajokaudelle oli tullut muutoksia ja tällä haavaa Emajoen ylitys on mahdollista kesäkuun 8.päivä-elokuun viimeisen päivän välisenä aikana. Ei muuta kuin kiertämään…

Päivä oli erittäin kuuma, mittari näytti keskellä metsää lähes koko ajan +30 C lukemaa. Tänään oli rankkaa settiä. Pellon laitaa, mutaa, spooria, sekä tietystikin pehmeätä hiekkaa, niin nousuissa kuin laskuissa.

Mukaan mahtui nopeita ”perus” pätkiä, mutta enemmänkin jäi mieleen ne muutamat pyörän työnnöt. Kohdallemme osui myös kaatuneiden puunrunkojen ylityksiä ja siirtoja ja ”puskan” kautta kiertoja jne.

Kävimme myöskin Värskän jälkeen ajamassa kahteen otteeseen Venäjän puolella, ensin reilut 50 metriä ja melkein heti perään kilometrin verran. Passeja ei kysytty, eikä niitä näytetty...komea raja-aita Viron puolella.

Euroopan korkein mänty sijaitsi siellä jossain…Coopista (paikallinen kauppaketju) evästä ja ulkosalla nautittiin kevyttä ”kenttälounasta”. Piusan luolan vierailukeskuksessa syötiin uudestaan ja ketään ei enää kiinostanut lähteä opastetulle kierrokselle luoliin.

Hieman vielä lisää pieniä teitä ja sitten tankille ja etupyörät nopeinta reittiä pitkin Valgaan, jossa meitä odotti sauna ja myöhemmin illallinen. Sen verran oli jo väsy iskenyt itse kunkin puseroon, ettei lopun kiemurat enää innostaneet. Lopuksi saatiin vielä niskaamme vartin ukkoskuuro, mutta sen takia ei pysähdytty ja nopeasti helle kuivatti.

Voin sanoa, että tänään oli todella hikinen, mutta antoisa ajopäivä. Hyvää harjoitusta. Hieman tässä lepäillään ennen illallista ja aikaista nukkumaan menoa.