Päivä 7 | Svolvaer – Narvik | ≈220 km
Tämäkin päivä alkoi aurinkoisena ja heti herättyämme pääsimme tarkastamaan hotellin ikkunasta, että pyörät olivat paikallaan. Näin Norjassa ei ole mitään syytä epäillä etteivätkö ne olisi niillä sijoilla mihin ne eilen jätettiin.
Edellisiltana, kun saavuimme hotellille paheksuimme hieman maanmiehiämme ja -naisiamme jotka olivat pysäkoineet omat pyöränsä 1 per ruutu, kun hotellin ilmaisia parkkipaikkoja oli hyvin rajallinen määrä. Kyllä sopu sijaa antaa, ajattelimme ja ajoimme vielä kaksi pyörää kuhunkin ruutuun. Tutut BMW-kerholaiset kävivätkin illalla ottamassa oppia tiiviistä parkkeerauksestamme.
Svolvaerista Narvikiin päin lähtiessä on pääosin pelkkää erämaata ja maantietä. Otimmekin ensimmäisen venyttelytauon yhdistettynä ketjujen rasvaamiseen.
Kongsvik olikin ensimmäinen taajama, noin 120km päässä Svolvaerista, jossa oli hieman palveluita. Pääsimme ihmettelemään täysin itsepalveluna toimivaa pientä markettia, jonne mentiin sisään pankkikortilla. Samoissa tiloissa oli kahviautomaatti, mikro ja ruokailupöydät. Aika kätevä konsepti! Toiletteja siellä ei kuitenkaan ollut ja halusimme lounaaksi jotakin muuta kun äitien tekemää. Tästä kaupasta ei pääsekään ulos jos ei osta jotakin!
Kongsvikissa oli myös kyseisen maantien suosituin ja ainut huoltoasema Yx Kongsvik, jossa sait tankattua sekä kuskit että pyörät. Kevyiden salaatti-hampparilounaiden päälle maistuu aina jäätelö, kertoo Elina!
Ihan kasuaali poseeraus Yx:n huoltoasemalla.
Norjassa, niinkuin meilläkin, kaikki tietyömaat ajoittuvat kesälle. Näetkö kuvassa puolet Ladys Lofootit -porukasta, jotka jäivät siltatyömaan liikennevaloissa punaisiin valoihin ja pääsivät kokeilemaan miltä sivutuuli tuntuu sillan päällä?
Saavuimme Narvikiin hyvissä ajoin ja vakkari hotellimme Hotel Wivel oli pistänyt meille huoneet heti valmiiksi. Pikainen suihkussa käynti ja oma aika alkakoon! Osa lähti käymään Narvikin ostarissa, osa kävelemässä ja osan kanssa läksimme katsastamaan Narvikin sotamuseota, joka on noin 100m päässä hotelliltamme.
Näin parkkeeraat seitsemän moottoripyörää yhteen parkkiruutuun. Saa yrittää perässä!
Narvikin II maailmansodan museossa on puhutteleva sisäänkäynti. Pääaiheena oli tietysti Narvikin taistelut.
Merimiina, on kokoa ja varmaan tehoakin.
Myös Ukrainan sota oli läsnä omalla, hyvin puhuttelevalla näyttelyllään….
Matkanjohtaja Laura tiesi kertoa, että tää pyörä on muuten bemari. Ei taida tässä mallissa olla TFT-näyttöä, Esaa eikä kahvanlämppäreitä…..
Aurinko paistoi aivan täydeltä terältä ja lämmintä oli reilusti yli 20c. Tänäänkään emme nähneet nälkää, kun istahdimme museokierroksen jälkeen hotellin alapuolella olevaan Furu Gastropubin terassille. Furu tarjoili taivaallisen hyvää ruokaa! Reissun virallinen kulinaristi Elina herkutteli viinien ja juustojen maistelulautasilla, eikä meinannut saada sanaa suustaan kun oli niin hyvää!
Ruokailun jälkeen osa porukasta lähti vielä ruoansulattelulenkille.
Haimme kaupasta norjalaista erikoisuutta, ruskeeta juustoa! Tämä jakaa mielipiteitä, mutta sitä on ehdottomasti maistettava. Oletko jo testannut?
Narvikissa on merimieskirkko, jota kävimme uteliaana kurkistamassa.
Tämän upean auringonkukan taltioi Gisela.
Huomenna suuntaisimme keulat kohti Bodota ja pikkuhiljaa kotia kohti.