3. Päivä | Tromsö - Finnsnes | 150 km
Superhieno ja kiireetön zillailu -ajopäivä alkoi jo aamulla varhain klo 03.15 kun Tromssan Scandic City päätti tyhjentää koko hotellin korvia vihlovalla palohälytyksellä. Eipä ollut tulipaloa, mutta tulipa testattua lähteekö turisti keskellä yötä kadulle kun telkkä pöntöstä - ja kyllä lähti. Aamulla henkilökunta oli kuitenkin muina miehinä hommissa ilman pahoitteluita, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pieni tsemppaamisen paikka ehkä tässä asiassa, vai mitä Scandic?
Ajopäivä alkoi sen sijaan hienosti katkonaisista yöunista huolimatta. Pyörät noudettiin ennen kello yhdeksää siitä harvasta ja valitusta Tromssan laillisesta parkkipaikasta, minne pyörän sai jättää.
Kaupungin julkinen pysäköintitalo ei pyöriä suostu nukuttamaan, mutta yksityinen tontihaltija sen teki käypään 40€ per pyörä hintaan. Tsemppaamisen paikka ehkä myös Tromssan kaupungilla, sillä aika moni turisti ajelee moottoripyörällään kesäisin Norjan teitä ja pysäköi pyöränsä myös Tromssan keskustaan.
Ei muuta mainittavaa, mutta asia oli melkein pakko ottaa esille tasapainon vuoksi, sillä loppupäivä klo 9.00:stä alkaen oli erinomainen, loistava, ennen kokematon, hermoja hivelevä ja aivan ikimuistoinen kokemus.
Lämpötila huiteli heti aamusta alkaen +23C:n paremmalla puolella nousten päivän mittaan pysyvästi +29C:n saakka. Kun ollaan kuitenkin selvästi napapiirin pohjoispuolella ja Jäämeren läheisyydessä, merkilliseltähän tämä tuntui. Olisikohan Golf -virran käyttäjällä jäänyt hana auki tai muuta sellaista?
Yksi pyörän laukuista oli pakattu täyteen kylmän ja sateiden varalta tarvittavia varusteita, joten sitä boxia ei ole vielä tarvinnut avata, jos muita hyviä puolia miettii kun sitä, ettei ole tarvinnut kastua tai palella.
Pian Tromssasta poistumisen jälkeen siirryimme E6 tieltä sen kyljessä kiemurtelevalle vanhalle päätielle, joka toimii nykyisin maisemareittina niille, jotka sen hoksaavat. Näitä merellisiä maisemia riitti jopa Nordkjosboniin saakka.
Neljä kymppiä yöltä ei ole mitään, pääasia on että Norski saa palkkansa sen turvaksi, että öljylähteet joskus ehtyvät. Kyllä artisti maksaa, vaikka takautuvasti!
Matkaa meillä taitetaan monenlaisilla ajopeleillä. Pohjanmaan lakeuksille tilaustyönä suunniteltu Triumph Trophy sopii Jukan käteen niin kuin puukko tuppeen. Marju päästelee iloisesti Yamaha MT 07:lla kun keijukainen verrattuna vaikkapa takarivin työjuhtaan, Jussin 1500 CC Suzuki Intruderiin. Jussi on ilmeisesti pyöränsä perusteella ryhmän lyömätön kuutiotilavuuskuningas.
Pertti puolestaan ajelee luotettavalla BMW matkapyörällään, jossa on kuutioita lähes saman verran kun Jussin Customissa, mutta päihittää koko porukan sylintereiden lukumäärällä mitaten. Me muut viisi matkalaista ajelemme muuan BMW R 1200-1250-1300 GS pyörillä. Varmuuden vuoksi:)
Ensimmäisellä tauolla liimailtiin porukalla Life is Now! -tarroja niiden pyöriin, jolla tarraa ei vielä ollut.
Tämä erinomainen hetki ja tunnelma sopi meille kun nenä päähän. Eikä itse reitti ja sen maisematkaan ole olleet hullumpia, todettiin.
Jussi ja pyhä toimitus. Liimaapa muuten tarra suoraan sellaiseen pyörään, joka on pysäköity sivujalalle.
Sorsakosken mies osasi hommansa.
Jussi on tarrojen suurkuluttaja, pyärät vaihtuu ja tarrat irtoilee kun eletään tätä päivää - nyt.
Jukka ja Pertti, kämppäkaverit.
Matkaa jatkettiin kohti Senjan aluetta ja parin kymmenen kilometrin päästä pidettiin taukoa jälleen. Ja olihan tuossa tarrojen liimauksen ja Samin telttakauppakeskuksen välillä ehditty jo tankatakin. Tauko keskimäärin 33 km välein pitää mielen virkeänä ja lietsoo letkeää lomatunnelmaa esiin vähän jäykemmästäkin kaverista, tosin sellaisia ei olla vielä tavattu.
Päivän päämatka, 150 km taival Tromssasta Finnsnesiin taittui napakasti kaikesta hidastelusta huolimatta. Olimme hotellilla jo klo 14.00 tietämillä. Se tarjosi ajelun nälkäisille mahdollisuuden heittää vielä ylimääräisen kierroksen kiertämällä Finnsnesin niemen kärki ympäri, noin yhteensä 100 km. Pitäähän poikien päästä ajelemaan, jos kerran ajelututtaa. Sinne katosivat molemmat Jussit ja Jouko. Me muut kuittasimme tulikuumat hotellihuoneet ja otimme hieman rennommin, sillä mielestämme melkein 30 asteen lämmössä ajelu ei aina ole ihan hupaa.
Matkapäivän ohjelmassa oli päivätauon jälkeen ajettava iltalenkki halki luonnonkauniin Senjan luonnonpuistoalueen. Tästä iltalenkistä vielä puhutaan, sillä ensi alkuun Senjan luonnon kauneus veti lähes sanattomaksi. Kuvassa Jukka.
Raikas juomavesi on kaiken a ja o, tietää Pertti joka latasi juomapullonsa täyteen raikasta tunturipuron vettä.
Aina ei tarvitse lentää Uuteen Seelantiin asti kuvatakseen upeita otoksia “mirror lakesta”. Jaanalta kuvaaminen käy ja lähes kaikki luontokuvat ovat Jaanan ottamia. Ne missä on mm. moottoripyörän kuvia, ovat jonkun muun käsialaa.
Jussi täyttää juomareppunsa, jolle näillä keleillä on perustellusti käyttöä.
Juttukerhoa pidetään aina kun tilaisuus sen sallii, asialla Pertti, Jouko ja Matti.
Mistä nyt puhutaan, arvailevat Minna ja Jukka.
Sorsakosken mies Jussi ja Marju.
Vuorenpeikko Knut ja hänen neitonsa Minna.
Hieno Senjan retki päättyi 58 kilometrin päähän tien loppumiseen. Ensimmäinen ryhmäkuvakin saatiin otettua kun kukaan ei ehtinyt karkuun.
Jussin ylväs ratsu kärsi kuivuudesta ja sitä juotettiin erillisestä juomakannusta…
Eipä ihme, että menovettä kuluu jos noin huolimattomasti tankataan? Kaikki pyörät, jonka range on alle 300 km, velvoitetaan kuljettamaan omaa bensakannua mukanaan. Se on hieno ohje eikä jätä ketään pulaan.
Jussit asialla.
Matkan valokuvaaja Jaana on vaihtanut linssin toiselle puolelle. Jaana ottaa hienoja maisemakuvia ja videoita liikkuvan pyörän päältä, jotka muuten jäisivät vain kuljettajiensa muistikuviin.
Mirror lake.
Upeaa luontoa ja sen tuoksuja riitti ihailtavaksi myös paluumatkalle.