Yö Senjan pääkaupungissa ja sen nimeä kantavassa Hotelli Senjassa, joka puolestaan sijaitsee Finnsnesin pääkadun varressa keskeisellä paikalla, oli elämyksellinen. Tänä yönä vieraita ei evakuoitu minnekään, mutta äänekkäillä pakoputkiviritys -urheiluautoillaan kaahaileva norjalainen nuoriso olisi pitänyt evakuoida heti illalla suoraan poliisin putkaan koko yöksi, ja varmuuden vuoksi vielä seuraavaksikin päiväksi. Satuimme nimittäin yöpymään tämän kilparadan varressa, mutta emmepä tee sitä toiste.

Heti aamusta alkaen kirkkaasti helottanut aurinko kertoi terveiset, että tänäänkin lämpöä riittää. Ja sitä riitti aina + 22 C:sta + 29 C:n asti. Starttinappulaa painettiin napakasti tasan klo 8.00, kohteena oli Gryllefjordin lauttasatama ja edelleen merimatka Lofooteille. Senjan alueen viimeisistä mutkateistä, sen maisemista ja tuoksuista nautiskeltiin täysin sieraimin koko 60 km matkan ajan, jonka taittamiseen kului tasan tunti. Laivan lähtöön olisi siis pari tuntia aikaa.

Pieni hoppu oli paikallaan, sillä kolmen tunnin välein ajava lautta lastattiin reilusti autojen saapumis- järjestyksessä ja laivan täyttyessä loput autot jäisivät rannalle ruikuttamaan, ainakin muutamaksi tunniksi.
Laivarantaan päästyämme meitä odotti lohduton näky, sillä jono lautalle oli parin sadan metrin mittainen, ja tämä jono jonotti vasta pääsyä jonottamaan lautan lastausparkkipaikalle. Kävin varmistamassa pari viikkoa sitten päättyneeltä Lady’s Lofootit matkalta olevan tiedon, että täpötäyteen laivaan mahtuisi omille paikoilleen aina 14 pyörää per kyyti. Näin oli, ja pyyhkäisimme komeasti jonon hänniltä suoraan kalkkiviivalle odottamaan laivan saapumista. Laiva saapui parin tunnin kuluttua ja kurvasimme komeasti sen kyytiin.

Parin tunnin odottelun jälkeen alkoi parin tunnin laivamatka keinuvalla, pyörepohjaisella, jo parhaat päivänsä nähneellä autolautalla kohti Andenesia. Erikoinen ajopäivä kerta kaikkiaan, alkuun vain tunnin ajo noin kuuden kympin keskinopeudella ja heti perään yhteensä neljän tunnin odottelua jotta matkaa päästäisiin jatkamaan Lofoottien puolella. Oikeastaan ja kirjaimellisesti nyt tultiin vasta Ofooteille ja oltiin matkalla kohti Lofootteja.

Kurvailimme päivän mittaan pitkin saariryhmän Atlantin puoleisen rannikon pikkuteitä kohti etelää, kunnes saavuimme Sortlandiin. Matkan varrella seurasimme kuinka paikalliset asukkaat ja turistit makoilivat lahden poukamien hiekkarannoilla uiden ja aurinkoa ottaen, kuin etelässä konsanaan. Vamos a la playa!
Mukava +29 C:n lämpötila sai ihmiset rentoutumaan, tosin meille olisi riittänyt vähempikin lämpö.

Andenesin ja Sortlandin välinen seutu on käytännöllisesti katsoen erämaata. Välillä ei ole yhtäkään ruoka- tai kahvittelupaikkaa. Suut kuivina ajoimme aina Sortlandiin asti, missä pidettiin kunnon kahvittelupaussi.

Sortlandista oli enää 29 km matka Stokmarknesiin, illan yöpymispaikkaan. Koska kello oli vasta liian vähän ja päivän ajot oli loppua kesken kaiken, päätimme lähteä myöhäiselle lounaalle 50 km päähän Nyksundiin. Se oli muuten rationaalinen ratkaisu, paitsi Nyksund sijaitsi tasan 50 kilometrin päässä päinvastaiseen suuntaan minne olimme menossa. Käynti kyllä kannatti, sillä 10 kilometrin soratie-ajon päässä luodolla sijaitsevan pikkukylän maisemat ja ilmapiiri oli juuri sopivat matkan ensimmäisen kalakeiton nautiskeluun. Hampurilaisiakin syötin, sekin sopi tilanteeseen sillä meren vastarannalla häämötti USA.

Nyksundista ajettiin sitten suorinta tietä (ei ole…) kohti illan majapaikkaa. Stokmarkensin upea hotelli seisoi kahtena seitsenkerroksisena, puurankenteisena tornina odottamassa meitä rannalla. Vieressä oli Hurtigrutten museo, jonka näyttelyyn tutustutaan aamulla ennen lähtöä.