7. Päivä | Svolvaer - Narvik | 230 km
Triumppi-miehen perinteinen aamukumarrus Bemeraiden suuntaan saatiin lopultakin ikuistettua. Jukka esittää, että kiristäisi kengän nauhoja, mutta huomasi itsekin että niitä ei ajosaappassa ole. Käry kävi, Trophy on menossa vaihtoon?
Kotimatka jatkui Svolvaerissa vietetyn yön jälkeen kohti Narvikia. Hotel Marinan nimeä kantavassa hotellissa koettiin elämyksiä, sillä hotellin pehmeät vieteripatjat eivät olleet OK, eikä tästä syystä koko hotelli mene jatkoon. Tämä todettiin ilman marinoita ja samaan hengenvetoon ihasteltiin hotellin luovuutta sijoittaa wc istuin ja suihku samaan tilaan, siis vessa suihkussa:) Todettiin myös, että ilmastointilaitteen sisään sijoitettu ilmastoinnin ääntä matkiva magnetofoni ei juurikaan sisäilmaa raikastanut. Hyviä puolia puolestaan olivat Hotellin keskeinen sijainti ja maksuton pysäköinti ja ?… Vaihtoon menee, kyllä halutaan tarjota parempaa, ilman muuta!
Heti aamutuimaan ajoimme vielä pienen kaupunkikierroksen matkalla kohti Svinöyan saarta. Kävimme vielä kerran tarkastamassa eilisen illan upean ravintolan kiinteistössä sijaitsevan 1920 -luvun asussa uinuvan sekatavarakaupan.
Kaikkea on, ja…
Matti ei kaupoille lähtenyt, vaan istui tukevasta kivellä Marjua odotellen.
Jyrki seurasi viisaamman esimerkkiä ja tukevasti kivillä istuttiin molemmat.
Tie E10 Narvikiin on täyden kympin tie. Sitä ajaessa kelpaa nautiskella avarista maisemista ja karusta luonnosta. Svolverin jälkeen noin 100 km matka johtaa pelkän upean, asumattoman erämaan halki.
Oli kuitenkin hienoa ajaa tuhansien mutkien kautta Lofooteille, sillä pelkkää E-kymppiä pitkin ajaen olisi suurin osa Lofooteista jäänyt tutkimatta.
Silta ja salmi joka erottaa Lofootit Ofooteista, ja sen lepopaikka tarjosi erinomaisen hetken pienimuotoiseen marjan poimintaan. Mustikkaa löytyi, samoi lakkaa, mutta marjapoimintaretkellä kadonnut Jaanan Finfonicin muotoon valettu ja yksilöllisesti valmistettu korvatulppa jäi löytymättä.
Tulipa mustikkagrammalle kunnon kilohinta ja harmitus kaupan päälle. Onneksemme Finfonic säilyttää jopa kahden vuoden ajan ottamiaan asiakaskohtaisia valoksia, joten asiaa Finfonicin Marille tuli per heti. Matka jatkui Earit korvissa, jotka hyvän kuulon suojauksen jälkeen tuntuivat vähän tunkkaiselta.
Jukka osallistui myös etsintätalkoisiin, vaikka ennätti kiireiltään hieman poseeratakin kivellä istuen. Tukevan kiven päällä on miehen hyvä olla.
Toinen tauko pidettiin erämaan päättyessä. Samalla tankattiin toimintasäteellä laskien “pikkupyörät”, joiden yhteenlaskettu kuutiotilavuus oli 2200 cm3. :) Matkan lilliputti ja jättiläinen.
Matka jatkui ja noin 30 km ennen Narvikia pysähdyimme Narvikin valtauksesta kertovalle muistomerkille. Muistomerkin myötä hyppäys nykypäivästä 1940 luvulle loi meille oivallisen aasin sillan tutkia hieman tarkemmin sen ajan tapahtumia, joita Narvik War Museumin näyttely kattavasti meille avasi.
Jaana, Marju ja Matti lukevat muistomerkin kertomaa historiaa. Jussi ja Pertti räpäläävät kännykkää Google lensiä käynnistäen :)
Näin ne tapahtumat ovat osapuilleen on menneet, nyt Hotelli Wieveliin ottamaan huoneet ja jatketaan samasta aiheesta tarkemmin Narvikin museolla.
1940 -luvun kaksipyöräinen.
1970 - luvun kaksipyöräinen.
Samassa kiinteistössä sijaitsevasta MP näyttelystä löytyi 1970 -luvun superpyörä, 750 CC Tuutti-Honda.
Tänä päivänä Marjun Yamaha Tracer 07 - koneesta löytyy enemmän tehoa kun Tuutti-Hondasta, kertoi Matti sattumalta jo matkan alkupäivinä.
Luottohotelliimme Narvik Wievel näytti taas parastaan, mitä kutsutaan myös hyväksi asiakaslähtöiseksi palveluksi.
Illallisella maistui tällä kerralla Nieriä. Nyt syödään oikein kunnolla ja kunnon kalaa kun Norjassa kerran ollaan, niin pysytään kunnossa…