VAJAA 3 kk lähtöön

Syksyn East Coast -matka lähestyy ja odotus kasvaa. Matkainfotilaisuus pidettiin toimistollamme Vantaalla 15.6. Suurin osa matkalle lähtijöistä pääsi paikalle: Varpu&Matti, Sari&Esko, Pauli, Ilse&Kaitsu, Senja&Joni, Markku sekä Jouni. Tarja sekä Jouni&Leena olivat hengessä mukana, mutta eivät fyysisesti läsnä 😊

Tällä kertaa 11 matkustajaa oli osallistunut aikaisemmille matkoillemme ja monet tunsivat toisensa jo ennestään – todella hieno ryhmä kasassa jälleen, toivottavasti seuraavat 3 kuukautta sujahtavat nopeasti!

Syksyllä edessämme ovat Niagaran putoukset sekä upeat mutkat Appalakkien halki Skyline Drivella ja Blue Ridge Parkwaylla – yhteensä 4000 kilometriä pelkkää nautintoa!

Lähtö koittaa

Niin se 3 kuukautta vierähtää kuin itsestään ja pian löydämme tutut kasvot Helsinki-Vantaan lentokentältä.

Uusien turvatarkastuskäytäntöjen myötä jonot kentällä ovat melkoiset, muta täpärästi kaikki ehtivät matkaan – osittain siksi että lento oli myöhässä 😊

Nordic Kitchenissä vielä evästä ja ensimmäiset reissudrinksut, sitten kohti lähtöporttia – New York here we come!

NEW YORKin sykkeessä

Pari leffaa, pari olutta ja pari tunnin nokosta myöhemmin olemme tontissa JFK:llä. Yellow cab alle ja kohti Manhattania – tällä kertaa hotellimme on aivan Time Squaren sykkeessä.

Kello käy jo sen verran, että vaikka Time Squaren hälinä ja meininki vetää puoleensa, päätämme kuitenkin käydä vain haukkaamassa “jotain pientä” ja painua pehkuihin – tai no, innokkaimmat eivät malta olla käymättä tutustumassa hotellin rooftop baariin 😊

Huomenna on päivä uusi ja meillä on koko porukalla kaksi päivää New Yorkissa ennenkuin otamme pyörät alle!

Seuraavana päivänä suuntaamme porukalla kohti Hudson Riveriä ja hyppäämme risteilylle Manhattanin ympäri – upea risteily jolla saa hyvän käsityksen Manhattanista joelta käsin.

Illalla vielä syömään porukalla Broadwaylle Hard Rock Cafeeseen. Sen jälkeen uni maittaa, ja hotellihuoneen hiljaisuudessa ei ole tietoakaan Nykin vilskeestä vaikka aivan ytimessä olemmekin.

Seuraavana aamuna päätimme aamupäivästä siirtyä vielä koko porukalla metrolla Manhattanin eteläpuolelle, WTC-tornien muistomerkille. New Yorkin metro on kokemus jo sinällään, meno on kuin elokuvissa.

Itse WTC tornien muistopaikka ja museo on vaikuttava paikka ja antaa vähän käsitystä siitä mitä tuolla paikalla koettiin 11.9.2001. Virallisen selityksen mukaan romahdus johtui tulipalojen aiheuttamasta kuumuudesta. Lähes puolet amerikkalaisista ei kuitenkaan usko, että virallinen selitys pitää paikkansa, vaan vallalla on myös salaliittoteorioita että tornit räjäytettiin 23 vuotta sitten.

Vuonna 2014 valmistuneen One World Trade Centerin (WTC1) korkeus on antenneineen 541,3 metriä ja kattokorkeus on 417 metriä tehden siitä Pohjois-Amerikan korkeimman rakennuksen. Korkeus on jalkoina 1 776, mikä viittaa Yhdysvaltain itsenäistymisvuoteen.

Muistomekillä ja museossa vierailun jälkeen siirryimme paikallisen paloaseman viereiseen pubiin, joka oli omistettu menehtyneille palomiehille ja poliiseille. Paikka oli vuorattu lattiasta kattoon eri maiden palomiesten ja poliisien hihamerkeillä - Suomen poliisinkin hihamerkki sieltä löytyi!

Loppupäivästä porukka hajaantui vähän eri suuntiin. Sari ja Esko kävivät Edge-pilvenpiirtäjällä, Matti ja Varpu vierailivat Intrepid-lentotukialuksella, osa porukasta lähti ihmettelemään Little Italya ja China Townia ja Ilse ja Kaitsu - kuinka ollakaan löysivät New Yorkin HD-liikkeen :)

Illalla vielä Bubba & Gumpissa ruokailu - sen jälkeen mahan viereen köllimään ja valmistautumaan seuraavaan aamuun - matka rautahevosten selässä alkaa!

Aamulla kamojen pakkaaminen ja aamiaiselle - taksit oli tilattu kahdeksaksi hotellille ja vuokraamolle oli reilun 30 minuutin ajomatka. Vuokraamolle saavuttiin hyvissä ajoin ja pyörämme olivat jo parkkipaikalla rivissä nimilaput tuulilaseissa. Kaikki oli kuten sovittu ja etukäteen tehty pyörien “online check in” teki luovutuksesta helpon ja nopean - ei muuta kun kamat kyytiin ja Suomen liput salkoon!

Matkanjohtajan navi vaatii pientä virittelyä virransyötön osalta - uusissa Harlikoissa kun ei ole enää perinteistä tupakansytkälähtöä. Myymälästä ostetulla adapterilla, muutamalla nippusiteellä ja jesarilla homma saatiin kuitenkin hoidettua.

Vuokraamolta päästiin vaivattomasti pienemmille laduille ja kohti Sayrea. Ensimmäinen ajopäivä oli aavistuksen kostea, mutta sateen sattuessa ajetaan sateessa, hymyssä suin!

Päivä meni pyörään, liikenteeseen ja ryhmäajoon tutustumiseen ja tottuttautumiseen. Matka eteni kerrassaan loistavasti ja Sayressa oltin hyvissä ajoin. Porukalta löytyi mielikuvitusta ajovarusteiden kuivaamiseen, yleisin keino taisi olla tukkia huoneen imastointikone märillä vehkeillä :)

Illalla reippailtiin paikalliseen ravitsemusliikkeeseen, joka ei pettänyt. Pitsat olivat traktorirenkaan kokoisia ja yhdestä salaattiannoksesta olisi syönyt nelihenkinen perhe!

Ruokailun jälkeen peli oli selvä, hotellin sänky alkoi kutsumaan. Osa tilasin Uberin kotimatkalle, osa reippaili hotellille pimentyneessä illassa - toki yhden pysähdyksen taktiikalla matkan varrelle osuneessa pubissa :)