Keskiviikko aamuna unenpöpperössä menin Gessulleni ja totesin että siihen illalla jättämäni kypärä oli yön aikana varastettu… sitä siinä sitten respan kanssa asiaa selvittämään. Hetken aikaa hotellin omistajan kanssa asiasta keskusteltuamme muistinkin, että olin itse käynyt yöllä siirtämässä kypärän huoltoautoon yöllisen sateen suojaan... tekevälle sattuu, sanotaan.

Liikkeelle päästiin aamulla taas tasan klo 9 ja Matalasta ajettiin tunnin verran pitkin Messaran tasankoa ja jaloittelutauolla tutustuttiin oliivipuihin ja niiden sielunelämään.

Tämän jälkeen reitti vei meidät ylös vuorille, jossa pysähdyimme saksalaisten uhrien muistomerkillä ja tutustuimme paikalle rakennettu kappeliin. Kahvit nautittiin Mirtosin rantakylässä ja siitä jatkettiin matkaa taas vuorten yli ja sieltä taas alas meren rannalle, Kato Zakrosin pikkukylään, Nikosin Tavernaan lounaalle. Pöytään kannettiin pikkukaloja ja friteerattuja kesäkurpitsoja.

Jäljellä oli enää tunnin matka Sitiaan hotelliimme, mutta 15 km ennen perille pääsyä saimme niskaamme sadekuuron… tankkasimme samalla ja vaihdoimme sadevaatteet päälle viimeiselle stintille. Myöhemmin kuulin, että tuo sadealue oli aiheuttanut Samarian rotko sulkemisen ja yhden turistin valitettavan kuoleman. Hotelilla otettiin taas kypäräkaljat ja illallinen nautittiin Itanos hotellin tavernassa. Lämpötila oli päivän aikana 22- 28 asteen välillä.

Sitia on ollut Venetsialaisten hallinnassa 1500-luvulla, jolloin se tuhoutui maanjäristyksessä ja tämän jälkeen kaupungin valtasi merirosvot. Tällä alueella tuotetaan myös suurin osa Kreetan huippulaadukkaasta oliiviöljystä.