Aamulla noin klo 8.00 otimme Tuk Tuk -kyydin ja asetuimme pick uppin lavalle, jolla ajettiin tuttuun tapaan jo tutuksi tulleeseen moottoripyörä vuokraamoon, missä yrittäjät Ammy ja Ian meitä jo odottelivat.

Vuokraamolla alkoi kiva sutina siitä, kuka meistä seitsemästä saisi seitsemästä eri värisestä Suzuki V-Strom 650:stä mieleisensä värisen pyörä itselleen. Veli-Matti ja Timo olivat erilaisia nuoria ja kuittasivat ajopeleikseen Kawasaki Versys 660-pyörät. Kawasakin pitäisi olla vihreä, mutta jostain syystä Timolle oli siunaantunut pikimusta Kawa.

Näillä yli 500 CC pyörillä jokainen meistä pääsi suoraan “kuutiotilavuuskuningas” -sarjaan, sillä näillä kulmilla nämä jättiläiset kuuluvat ehdottomasti “Big Bike”- eliittiin. Pyörät ovat soivia pelejä näille kulmille, konstailemattomia matkakumppaneita ja vuokraamoiden luottokalustoa.

Chiang Mai on kivan kokoinen kaupunki, jonka pikku kujilla ajelisi helpostikin yhden ajopäivän verran. Meidän suunnitelmiin kuitenkin kuului poistua kaupungin vilinästä suorinta tietä kohti länttä, auringon vielä paistaessa selkämme takaa. Kun aikamme oltiin suoria ajeltu, tiet muuttuivat mutkikkaiksi noin 50 km ajelun jälkeen.

Kurvailimme vuoron perään ylös ylämäkiä ja vuoren toiselta puolelta alas alamäkiä, niin kuin ne yleensä menevät. Matkan kuluessa noustiin jo noin 1000 metrin korkeuteen asti.

Huipun parkkipaikalta oli vielä lyhykäinen luontopolku käveltävänä, jos halusi aidosti ja oikeasti käydä Thaimaan korkeimman vuoren huipulla, jonka korkeus tuolla oli 2565 metriä.

Vierailimme myös Doi Inathonin temppeleillä ja ihailimme sieltä aukeavia laajoja vuoristomaisemia. Nyt kaikki pakolliset ja mieluisat nähtävyydet oli tarkastettu samana päivänä. Samalla opittiin joitakin turistille uusia käytännön läheisiä asioita, kuten ilmaiset tuk tuk -kyydit ja muuta kätevää.

Kuunnellut varoitukset jarrujen kestävyydestä ja moottorijarrutuksen tärkeydestä mielessä laskettelimme alas vuorelta, kunnes lopulta päädyimme jopa +36C:n lämpötilaan hieman isomman mutkatien varteen. Tämä alaspäin kurvailu oli jotain aivan huikeaa, mainitaan sekin vielä erikseen.

Matkaa ajopäivän yöpymisetappiin, Khuan Yuamiin oli jäljellä enää 120 km. Helppo nakki, sanoisi pitkiä suoria taittamaan tottunut Pohjamaan poika, mutta meiltä moisen matkan taittamiseen kului lähes kolme tuntia. Tämä kertoo keskinopeuksista, joihin näillä teillä päästään kun tositoimiin tartutaan. Voidaan tietysti puhua keskihitaudestakin… Illaksi saavuimme Khuan Yuamiin auringon viimeisten säteiden siirtyessä jo Burman puolelle. Hotelliksi oli valikoitunut kätevä kolmen tähden hotelli, joka oli ihmisläheinen ja lämminhenkinen.

Eilen Ching Maissa saatiin jo hieman maistiaisia sadekauden päättävistä juhlista, ja ne jatkuivat pienimuotoisempina myös täällä “landella”. Tänään taivaalla leijui eilen nähdyn lisäksi runsaasti valkoisia ja punaisia paperilyhtyjä, joita lähetettiin ilmaan kuumailmapallon lailla.